Ensimmäinen humala
“Kotiin kannettiin kaatokännissä 14-vuotias oksenteleva nuori. Olimme toivoneet, ettei näin koskaan kävisi Olimme pettyneitä lapseemme ja omaan kykyymme opastaa nuorta…”
Kun nuori tulee tai tuodaan ensimmäisessä humalassa kotiin, silloin on vanhemmilta löydyttävä malttia omasta pettymyksestä huolimatta. Annetaan nuoren selvitä kaikessa rauhassa. Nuori potee fyysisen pahan olon lisäksi myös henkistä krapulaa. Se tekee tehtävänsä, ellei sitä häiritä räyhäämisellä tai mökötyksellä.
Nuoren kärsimykset eivät kuitenkaan ole riittävä seuraus sääntöjen rikkomisesta. Jos näin olisi, eihän niin moni avaisi pulloa seuraavaa kertaa. Koska nuori on toiminut vastoin vanhempien kieltoa tai yhteista sopimusta, rangaistus on paikallaan.
Yleensä sopivasti tuntuva rangaistus on jonkun etuoikeuden menetys määräajaksi. Tärkeää on, että rangaistus ei jää uhkailujen asteelle. Samalla sovitaan, mitä seuraa, jos sama toistuu uudelleen.
Vanhempien suhtautuminen nuorensa ensimmäiseen humalaan on erityisen tärkeää. Jos vanhemmat katsovat sitä sormien läpi ymmärtäen, nuori tietää, että seuraavallakin kertaa he kyllä leppyvät….
Jos nuori humalapäissään aiheuttaa vahinkoa, hän itse luonnollisesti korvaa sen. Liian monet vanhemmat korjaavat nuorensa jälkiä ja maksavat laskuja ensimmäisellä kerralla, ja niin he saavat tehdä sitten jatkossakin.
Kavereiden vanhempien yhdessä sopimat menettelytavat vähentävät nuorten mahdollisuutta hankkia alkoholia, järjestää liian vauhdikkaita juhlia tai majoittua jonkun kotiin tai kesämökille valvonnan ulottumattomiin. Yleensä ala-ikäisten porukkayöpymisiin on syytä suhtautua varauksellisesti ja varmistaa, että edeltä kerrotut asiat pitävät paikkansa.
Nuoreen luottamisen ei saa olla sinisilmäistä. Tilaisuus tekee usein varkaan ja porukan paine on suuri. Siksi valvonta on välittämistä ja nuoren auttamista pysymään rajoissa, silloin kun se hänelle itselleen on hankalaa.