Hyvät ihmiset
Yksi parhaista asioista, joita lapsillemme voimme antaa, on ympäröidä heidät hyvillä ihmisillä.
Lapsi kasvaa ja kehittyy vuorovaikutuksessa. Lapsen tunne-elämän ja persoonan kehityksen perusta on vuorovaikutuksessa omien vanhempien kanssa.
Ihmiset ovat lapselle peili siitä, millainen hän on. Mitä lapsi kokee muitten ajattelevan hänestä, merkitsee lapselle yksinkertaisesti tietoa siitä, millainen hän on, minkä arvoinen hän on ja voiko hänestä pitää. Hyvien ihmisten peilistä lapsi näkee itsensä ihmisenä, josta voi iloita, jonka seurassa voi viihtyä siis rakastettavana.
Lapsi oppii elämisen lainalaisuuksia ja taitoja, kun hän on kanssakäymisissä aikuisten kanssa. Kypsymätön tarvitsee aina opettajakseen kypsyneemmän. Muuten ei oppimista tapahdu.
Margred Mead, maailmankuulu sosiologi on sanonut, että tämän päivän lapsille ja nuorille on haitallista, että he elävät niin paljon ikäistensä seurassa ja kontaktit aikuisiin ihmisiin jäävät vähäisiksi. Hän toteaa, että kaikissa kulttuureissa oppiminen ja ihmiseksi kasvaminen tapahtuu sukupolvien välillä.
Me vanhemman polven ihmiset saimme elämän oppitunteja kuunnellessamme aikuisten puheita. Ympärillämme oli naapuristoa ja suvun jäseniä. Seurasimme heidän ihmissuhdeverkkoansa. Olimme tekemisissä hyvien ja pahojen ihmisten kanssa. Pahat opettivat jotain siitä, millaisiksi emme haluaisi tulla. Hyvät olivat ihanteitamme.
“Kiitos kaikille naapureille, jotka olitte hyviä ja ystävällisiä lapsillemme. Te muodostitte lastemme turvallisen lapsuudenympäristön” kirjoitimme kaupunkilehden Ruusuja-palstalle, kun muutimme kaupunginosasta toiseen parikymmentä vuotta sitten. Kanssakäyminen naapurin aikuisten kanssa on ollut lapsille arvokasta pääomaa. Se on opettanut sosiaalisia taitoja. Se on antanut kokemuksen, että aikuisten kanssa voi jutella. Kanssakäyminen on vahvistanut itsetuntoa. Se on valanut elämänrohkeutta ja uskallusta kohdata uusia ihmisiä ja uusia tilanteita.
Kiitos niillekin naapureille, jotka avasivat usein ovensa kun viisivuotias soitteli usein aamupäivällä ovikelloa karvalakki kallellaan; “Annaks leipää”. “Tulehan sisään, syödään keittiössä ja jutellaan”. Tuokin kontakti on säilynyt aikuisikään asti. Tai toinen lapsemme, joka kyseli toisella ovella “Onks teillä piparia”. Sekin ovi avautui usein. Ja lapsesta kasvoi aikuinen, ja on mestari kohtaamaan tuttuja ja tuntemattomia.
Tämän päivän lapset tarvitsevat ympärilleen hyviä aikuisia. Kavereita heillä on hoidossa, koulussa ja harrastuksissa. Annetaan lasten olla vieraiden kanssa samassa pöydässä. Sallitaan heidän tuoda leikkinsä aikuisten lähelle. Kohdataan itse muitten lapsia. Puhutaan, kysytään, kiitetään.