Itsekuri kateissa

“Meillä isot ja pienet lapset. Isojen kohdalla jotain on jäänyt tapahtumatta, kun heillä ei tahdo pallo pysyä hanskassa. Koulutehtävät jäävät tekemättä ajallaan. Opettajat antavat lisäaikaa. Kotona kaikki muu touhuaminen on mielenkiintoisempaa kuin velvollisuuksien kimppuun käyminen. Miten voisimme auttaa näitä nuorempia, että sama itsekurin puute ei seuraisi heitäkin…?”

Kaikki kuri-sanaan viittaava on kuulostanut yleisessä puheessa kirosanalta pitkän aikaa. Siksi velvollisuuksiin totuttaminen ja pettymysten salliminen kasvavien lasten elämässä on tuntunut meistä vanhemmista epämiellyttävältä.

Lapsi on mukavuudenhaluinen – niin kuin me aikuisetkin pohjimmiltamme olemme. Aikuisen eräs tuntomerkki on  kuitenkin se, että pystymme panemaan mukavuudenhalumme syrjään velvollisuuksien edessä. lapsella ei tätä kykyä vielä ole.

Mukavuudenhalusta luopuminen on parinkymmenen vuoden mittainen kasvuprosessi. Siinä lapsi tarvitsee aikuisen tukea. Teillä on vielä pieniä lapsia kotona. Silloin kaikki mahdollisuudet kasvuun on vielä jäljellä. Isommat joutuvat oppimaan samat asiat kantapään kautta. Joskus tulee eteen opettaja tai muu taho, joka ei anna lisäaikaa!!!

Antakaa lapsillenne tehtäviä, joitten toteuttamista valvotte: vaatteet naulaan, lelut laatikkoon, lautanen tiskikoneeseen. Kutsukaan lasta korjaamaan jälkensä, vaikka hän olisi jo syventynyt leikkeihinsä, jos hän on unohtanut sovitun velvollisuuden. Näin lapsi vähitellen kasvaa siihen, että jotkut asiat on tehtävä, huvitti tai ei. Velvollisuuden tunto vahvistuu ja mukavuudenhalu väistyy hetkeksi sivummalle.

Opeta lastasi odottamaan. Kaikkea ei saa heti. Lapsi joutuu tietysti pettymään toiveessaan, mutta samalla hän oppii elämään pettymyksen tunteen kanssa. Elämä ei loppunutkaan, vaikka toive jäi toteutumatta. Toiveissa ja mielihaluissa turhautumisen sietämistä tarvitaan elämässä jatkuvasti. Tällä maaperällä kasvaa kyky ponnistella, kieltäytyä ja tarttua velvollisuuksiin. Tätä kaikkea sanotaan itsekuriksi.

Niin kurjala kuin kuulostaakin, älä tee lapsen elämää liian valmiiksi. Älä tee kaikkea hänen puolestaan. Osaat kokeneena aikuisena arvioida, mitä on kohtuullista velvoittaa eri ikäisiltä. Äläkä säikähdä, kun lapsi on haluton tekemään velvollisuuksiaan. Hänhän on lapsi.

 Lapsella itsekuri on vasta idullaan. Siksi hän tarvitsee aikuisen valvonnan. Se on yhtä kuin itsekurin kasvuun auttamista.