Kanssasi naimisiin
Elämänlangat 1 / Kotimaa 2004
Rakastuminen on helppoa. Kaksi persoonallisuudeltaan suhteellisen hyvin yhteensopivaa henkilöä tuntee vahvaa vetovoimaa toisiinsa. Siitä alkaa seurustelu. Seurustelun tarkoitus on tutustua toisiinsa ja selvittää, voivatko seurustelevat sitoutua toisiinsa koko elämänsä ajaksi.
Romanttinen rakkaus tekee ison palveluksen ihmissuvun jatkumiselle. Rakastunut tulee vähänäköiseksi. Kumppanissa nähdään niitä ominaisuuksia, joita halutaan nähdä. Harmilliset piirteet hämärtyvät ja menettävät merkityksensä. Positiivisten piirteitten merkitys paisuu. Ilman tätä sokeutumista ihmiset tuskin löytäisivät toistensa luo, puhumattakaan että he uskaltaisivat solmia elinikäisiä liittoja.
Rakastumisen kemia
Rakastuminen muuttaa ihmistä. Rakastetulta saatu ihailu ja arvostus vahvistaa itsetuntoa. Itsensä voi kokea arvokkaana ja hyvänä. Halu miellyttää rakkauden kohdetta saa ihmisen muuttamaan itseään. Rakastunut haluaa kuulla toisen mielipiteitä ja toiveita ja ottaa niitä huomioon. Ihmisessä löytyy kykyä palvella, auttaa, yllättää ja ilahduttaa. Rakkaus saa esille ihmisen paremman minän.
Rakastuneet ihmiset viettävät paljon aikaa kertomalla itsestään ja elämästään. Toinen ihminen on ehtymättömän kiinnostava. Seurustelevat haluavat osallistua vahvasti toistensa menneeseen ja nykyiseen elämään. Rakastumisessa voimistuu odotus vahvasta läheisestä yhteydestä ja keskinäisestä ymmärtämisestä. Se on kuin paluuta lapsuuden huolettomaan maailmaan ja turvalliseen äidin syliin. Rakastuminen sisältää toiveen jostain paremmasta toisen avulla ja hänen kanssaan.
Joskus ympäristö hymyilee ymmärtäväisesti rakastuneelle parille tyyliin “Odottakaahan kun arki tulee..”. Kuitenkin symbioottinen romanttinen rakkaus muodostaa pohjan seurustelevien tulevalle suhteelle. Kiintymys ja tarvitsevuus auttavat suhteen syvenemisessä ja toisiinsa tutustumisessa. Rakastuneena on helppo olla avoin. Vähäpuheinenkin osaa puhua. Silloin on helppo tehdä hyvää toiselle. Romanttisen rakkauden vaiheessa avataan monia tärkeitä väyliä ja opitaan uusia taitoja, joilla on käyttöä suhteen tultua arkipäiväisemmäksi. Vaikka suhdetta koetellaankin arkisessa harmaudessa ja vastoinkäymisissä, symbioottisen vaiheen läheisyys ja pohjan lujuus auttavat uskomaan suhteen kestämiseen.
Meistäkö pari?
Rakastunut pari kuvittelee aluksi, että oikea kumppani on löytynyt. Jossain vaiheessa syvästi rakastuneetkin huomaavat, että tunteitten palo ei hehkukaan entisellä tavalla. Seurustelevan parin vaativa tehtävä on jossain vaiheessa päättää, sitoutuvatko he toisiinsa ja menevätkö naimisiin. Enää ei ole suku auttamassa päätöksen teossa.
Päätös sitoutumisesta on vaativa. Olemmeko sopivia toisillemme? Entä jos erehdymme? Ei ihme, että monet epäröivät ja ottavat aikalisää vuodesta toiseen. Naimisiin meneminen on aina riski. Kaikki päätökset sisältävät riskin.
Vasta aikaa selvittää seurustelevan parin yhteensopivuuden. Viihtyvätkö he edelleen yhdessä? Onko heillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Kunnioittavatko ja ihailevatko he toisiaan? Voivatko he edelleen nähdä seurustelukumppanissaan erityisiä piirteitä, joiden vuoksi hän eroaa muita? Onko heillä samansuuntaiset elämänarvot, elämäntavat, suhde ajankäyttöön tai rahaan? Onko heillä edelleen puhuttavaa? Onko heillä hauskaa yhdessä? Jakavatko he ajatuksiaan ja tunteitaan? Osaavatko he kuunnella ja tukea? Onko uskollisuus ja rehellisyys molemmille tärkeitä? Osaavatko he riidellä ja sopia, selvittää erimielisyydet ja pyytää ja antaa anteeksi? Antaako rakkaus energiaa vai viekö se voimat? Voisivatko he kuvitella toinen toisensa lapsensa isäksi tai äidiksi?
Yksi parisuhteitten kompastuskivi on vaikeus hyväksyä toinen sinä persoonana mikä hän on. Rakastumisen vaiheessa toisen erilaisuus voi viehättää, mutta myöhemmin samat asiat voivat käydä sietämättömiksi. Joku toinen kuvittelee karsivansa puolisonsa hankalia ominaisuuksia, kun olaan turvallisesti naimisissa. Avioliittoa suunnittelevien on käytävä itsensä kanssa keskustelua siitä, voiko toisen kanssa elää yhdessä ja rakastaa häntä, vaikka hän ei muuttuisi mitenkään jalommaksi.
Naimisiin on menossa kaksi yksilöä, jotka ovat eläneet omaa itsenäistä elämää. Ovatko he nyt valmiita tekemään kaiken yhteiseksi, jakamaan elämänsä? Innostaako tämä ajatus vai tekeekö se epävarmaksi? Toinen ihminen on otettava huomioon elämän suunnittelussa ja ajankäytössä. Se ei merkitse jatkuvaa yhdessäolemista vaan toisen huomioimista omia suunnitelmia tehtäessä.
Pieni testi
Avioliittoneuvonnan uranuurtaja Walter Trobisch neuvoi aikanaan opiskelijoille yksinkertaisen testin, jolla pari voi testata yhteensopivuuttaan. Hän kehotti ottamaan sanomalehden ja selailemaan sitä sillä silmällä, mitä siitä haluasi näyttää tai kertoa seurustelukumppanille. Konkreettisinta on leikata tärkeät jutut irti. Mitä risaisempi lehti, sitä sopivampi pari on toisilleen. Risaisuus on merkki siitä, että pari on kiinnostunut samoista asioista tai ainakin välittää siitä mistä toinen on kiinnostunut ja että he tuntevat toistensa tärkeitä alueita. Jonain päivänä molemmille seurustelukumppaneille on syntynyt riittävä varmuus siitä, että juuri tämän rakkani kanssa haluan jakaa elämäni. Silloin on otettu ensimmäinen askel. Päätöksen jälkeen alkaa tapahtua; kosinta, kihlaus, ympäristön onnittelut, yhteisen elämän suunnittelu, häät. Tämän hälinän aikana suhteen rakentaminen jää sivuun. Suhteelle on rakennettu pohja; rakastuminen, tutustuminen ja sitoutuminen.
Sitten on yhteisen elämän ja suhteen rakentamisen aika. Onnea matkaan.