Kasvatusvastuu takaisin vanhemmille

Viimesyksyinen Väestöliiton perhebarometri tutki kysymystä, kenen vastuulla on kasvatus. Kyselyyn vastanneet vanhemmat sanoivat, että kasvatusvastuu on ilman muuta vanhemmilla. Ammattikasvattajat vastasivat, että kasvatusvastuu kuuluu vanhemmille, mutta että liian suuri osa kasvatuksesta jää ammattikasvattajien, päivähoidon ja koulun harteille.

Olen useissa vanhempainilloissa heittänyt vanhemmille keskusteltavaksi kysymyksen Mistä asioista kasvatuksessa meidän vanhempien on huolehdittava? Ja opettajat ovat pohtineet, mistä asioista he toivovat vanhempien huolehtivan ja mistä huolehditaan päivähoidossa ja koulussa. Keskustelu on nostanut konkreettisesti esiin alueita, missä me vanhemmat olemme korvaamattomia.

*Kuka muu  herättäisi lastamme ja huolehtisi hänen aamupalastaan ennen kouluunlähtöä, elleivät vanhemmat.

*Kuka muu opettaisi hyvän huomenen sanomista tai muita käytöstapoja ellei sitä tehdä kotona.

*Kuka muu  täyttäisi lapsen tunneakkua hyväksyvällä, kuuntelevalla ja lohduttavalla läsnäololla elleivät omat vanhemmat

*Kuka muu asettaisi rajoja tv:n ja tietokonepelien käytölle elleivät omat vanhemmat. Lapsi ei osaa läheskään aina rajoja itse panna. 

*Kuka muu opettaisi lapselle elämän taitoja elleivät omat vanhemmat. 

*Kuka neuvoisi, että käytetyt tavarat pannaan paikoilleen, kuka opettaisi antamista ja kiittämistä, kuka ohjaisi ajoissa olemiseen ja vuoron antamiseen toiselle.

*Kuka opettaisi rahan käyttöä tai tavaroitten järjestystä,  sängyn petaamista tai sukkien vaihtamista.

*Kuka muu  huolehtisi, että lapsi käy riittävän ajoissa nukkumaan elleivät omat vanhemmat.

*Kuka muu lukisi lapsen kanssa iltarukouksen elleivät omat vanhemmat.

Kun jokainen huolehtii omien lastensa evästämisen arkielämässä selviytyviksi, kaikki lapset tulevat huolehdittua  ja uusavuttomat loppuvat alkuunsa. Vanhemmuus koostuu yksinkertaisista arkisista asioista.

Vanhempien tehtävä on olla vanhempia. Ensimmäiseksi meidän vanhempien on kysyttävä itseltämme, mikä meille on tärkeää. Elämämme tärkeysjärjestys näkyy  selvimmin almanakastamme ja tiliotteestamme. Missä kohdassa elämämme tärkeysjärjestystä ovat lapset ja lasten tarpeet? Seuraava kysymys on miettiä, mihin lapsi tarvitsee minua juuri nyt. Lisätietoja  voi kysyä myös lapselta.

Vanhempana oleminen ei ole ylivoimainen tehtävä edes nykyaikana. Mutta tehtävä se on eikä se hoidu siinä sivussa. Ilman vanhempien läsnäoloa, huolenpitoa ja välittämistä lapset selviävät huonosti. Tämän päivän lasten vaarana on se, että he ajautuvat vanhempien vaikutuspiirin ulottumattomiin jo kohta kouluiässä. He itsenäistyvät kodista liian varhain. Kaverit ja harrastukset imaisevat heidät niin että kotielämä jaa sivuseikaksi. Silloin lapset ja vanhemmat etääntyvät . Vanhemmat menettävät otteensa lapsiin iässä, jossa lapset vielä tarvitsisivat ohjausta

Vanhempana oleminen on Jumalan meille antama elämäntehtävä. Koska vanhempana oleminen on tavalliselle ihmiselle annettu tehtävä, jokaisessa vanhemmassa on olemassa kyvyt riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tarvitsemme vain heräämistä ja valveillaoloa niinä ohikiitävän lyhyinä vuosina, jolloin lapset ovat läsnä kodissamme.