Lapsen luovuus kukoistaa (3–6 v)

Elämänlangat / Kotimaa toukokuu 2003 

Kolmen vanhana lapsesta on kehittynyt monipuolisesti toimiva olento. Puhetta opettelevasta on tullut kieltä rikkaasti käyttävä. Liikkumisessa lapsi alkaa olla ketterä eteenpäin menijä. Vanhemmat hämmästelevät lapsen ajattelun kehittymistä ja älyä. Lapsi kykenee jo yhteisleikkiin toisten lasten kanssa.  

Oma-aloitteisuus

Leikki-ikäisen psyykkisenä kehitystehtävänä on oma-aloitteisuus ja luovuus. Nämä toteutuvat lapsen leikissä Leikin idea on kuvittelu. Leikissä lapsi kehittää kykyjä, joille myöhempi oppiminen ja työn tekeminen rakentuu. Lapsi sitoutuu toimintaan, hän kehittää jatkuvasti leikkiään ja oppii ottamaan toisia huomioon. Lapsi käyttää älyllisyyttään ja opettelee ongelmanratkaisutaitoja. Hän yhdistelee asioita joustavasti ja luovasti. Lapsi saa kokea tekemisen ja keksimisen iloa. 

Leikki-ikäisen touhut työllistävät aikuista. Välistä lapsi tarvitsee saksia, välistä nauloja. Toisinaan leikistä puuttuu sopiva pahvilaatikko, joskus tarvitaan liimaa. Jos viivyttelemme tai lupaamme etsiä kaivattua materiaalia huomenna, se voi olla silloin liian myöhäistä. Innostus on mennyt jo ohi. Leikki-ikäisellä on touhuissaan vain tämä hetki. Mikäli haluamme vahvistaa toiminnan motivaatiota, meidän on vastattava lapsen tarpeisiin heti. Hänen lyhyt toiminnan kaarensa ei vielä hahmota käsitettä kohta tai huomenna. 

Jos lapsen touhuille on aikaa ja tilaa, aktiivisuudesta muotoutuu hänelle pysyvä ominaisuus. Koululaisenakin hän on utelias ja tiedonhaluinen ja tarttuu innolla uusiin tehtäviin. 

Liian valmiit lelut ja valmiit askartelun mallit ovat myrkkyä luovuudelle. Hyvä leikkikalu virittää leikin yhä uudelleen. Lapsi ei tarvitse paljon valmiita leluja. Sen havaitsemme, kun kaupunkilaislapsi matkustaa maalle. Mukaan ei tarvita muuta kuin ehkä rakkain unilelu. Luonto ja muu ympäristö tarjoaa lapsen leikille puitteet ja mielikuvitus loihtii uusia leikkejä. 

Mielikuvitus

Leikki-ikä on lapsen mielikuvituksen syntymisen herkkyyskausi. Mielikuvitusta ihminen tarvitsee kaikessa ajattelussa. Päättely, suunnittelu ja johtopäätösten tekeminen onnistuvat vain mielikuvituksen avulla.  

Roolileikit ovat mielikuvituksen käyttöä parhaimmillaan. Roolileikeissä lapsi harjoittelee elämän pelisääntöjä. Hän eläytyy tuntemiensa ihmisten tilanteeseen  bussikuskina tai kauppiaana, äitinä tai kerhotätinä. Hän tunnustelee, miltä tuntuu olla eri roolissa. Hän eläytyy roolihenkilönsä tunteisiin. Näin hänen empatian kykynsä harjaantuu.  

Sadut ovat lapsen mielikuvituksen materiaalia. Leikki-ikäinen tajuaa, että sadussa on kaikki mahdollista. Hän tietää, mikä ero on oikeesti ja leikisti- käsitteillä.  

Sadut tarjoavat lapselle mahdollisuuden käsitellä omia pelkojaan. Saduissa taistelee hyvä ja paha. Paha on joskus pelottavassa muodossa, mutta hyvässä sadussa hyvä voittaa  Jännittävien pelontunteiden läpikäyminen aikuisen turvallisessa läheisyydessä vahvistaa lapsen uskoa hyvän voittoon ja omaan selviytymiseen elämässä. 

Niukasti kuvitetut sadut virittävät paremmin mielikuvitusta kuin yksityiskohtaisen tarkasti kuvitetut kertomukset. Nelivuotias kykenee keskittymään kuuntelemiseen. Silloin voi lisätä kuvittamattomien satujen osuutta. Samat sadut elokuvana eivät jätä tilaa mielikuvitukselle.  

Kuvaruutu

Television ääressä istuminen vie tilaa lapsen omalta aktiivisuudelta ja leikiltä. Kuvaruudun ääreen on helppo juuttua ja siitä voi olla työlästä irrottautua omien leikkien suunnitteluun. Helppoa viihdettä ja jännitystä saa istumalla. Suuret katsomismäärät turruttavat lapsen aivoja. Katselu ei jaksa virittää lapsen ajattelua ja aktiivisuutta.  

Leikki-ikäiselle sopiva katselumäärä päivässä on puolesta tunnista tuntiin. Sen hän pystyy ottamaan vastaan, hahmottamaan ja käsittelemään. Se voi toimia virikkeenä myös hänen leikeilleen. Mikä tulee sen lisäksi, kuormittaa lapsen hermojärjestelmää. Ylikuormitus on purettava ja purkaminen tapahtuu usein motorisena levottomuutena ja keskittymisvaikeuksina.  

Amerikan lastenpsykiatrien yhdistys on antanut suosituksen, että alle kolmevuotiaat suojattaisiin television katselulta. Lapsen aivot ovat tuossa vaiheessa voimakkaasti kehittymässä. Aivosolujen välisiä yhteyksiä rakentuu kiihkeimmin juuri kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Ihmisen aivot rakentuvat sen mukaisesti mitä hän kokee. Television katsominen stimuloi aivoja hyvin kapealta alueelta. Muut osat ovat passiivisesti käyttämättöminä. Ympäristöä tutkivan, leikkivän lapsen aivot kehittyvät monipuolisesti. Siksi lapsen aktiivinen touhuaminen on parasta rakennusainetta kehittyville aivoille.  

Katselutottumukset opitaan alle kouluikäisenä. Television ääreen passivoitunut lapsi on passiivinen myöhemminkin. Leikkivä, luova lapsi asettaa myöhemmin kouluikäisenä, nuorena ja aikuisena todellisen elämän, harrastukset ja toiminnan ennen muitten elämän tuijottamista kuvaruudusta. 

Tietokoneesta voi tulla joillekin lapsille leikin syrjäyttäjä Alle kouluikäinen ei tarvitse tietokonetta eikä hän ilman sitä jää mistään korvaamattomasta paitsi. Tietokone kehittää lapsen silmän ja käden yhteistoimintaa ja siihen sen hyödyt tämän ikäisellä sitten jäävätkin. Muu tekeminen on lapselle moninkertaisesti kehittävämpää ja ikäkaudelle tarpeellisempaa. 

Tietokoneella pelaaminen aktivoi lapsen näköön ja liikkeeseen liittyviä alueita aivoissa. Toiminta, jossa lapsi käyttää mielikuvitusta, ajattelua ja pohdintaa, aktivoi voimakkaimmin otsalohkoa, jossa ovat muistin ja tunteitten keskukset. Otsalohkoon sijoittuu myös itsehillintää säätelevät alueet. 

Elämänilo

Leikki-ikäinen on elämäniloa ja välittömyyttä pursuava olento. Hänen elämänsä on parhaimmillaan turvallista ja onnellista. Koti ja vanhemmat ovat hänen tärkein ympäristönsä. Siellä hänellä on tilaa olla turvallisesti lapsi. Hän uskoo olevansa hyvä ja kaikkien rakastama. Hän ei vielä onneksi tiedä liikaa tämän maailman karuudesta. Luottamus itseensä ja elämään tekee hänet vahvaksi.