Masennusta?

”15-vuotias poikamme on tosi sulkeutunut. Nuorempana hän oli toisenlainen, iloinen ja ulospäinsuuntautunut. Nyt naama on peruslukemilla ja ilme synkeä. Meidän vanhempien on vaikea löytää yhteyttä häneen. Keskustelun avaukset tyrehtyvät töksähteleviin vastauksiin. Koulussa hän käy normaalisti ja koulu sujuu jollakin lailla, mutta vapaa-aikana hän on enimmäkseen yksikseen, pelaa tietokoneella. Olemme huolissamme hänestä. Hän vaikuttaa niin ilottomalta ja yksinäiseltä. Olisiko hän masentunut? Miten löytäisimme yhteyden häneen?

Nuoruusiän masennusta on joskus vaikea erottaa normaalista murrosiän tunteitten vaihtelusta. Kertomasi oireet eivät vielä täytytä vakavan masennuksen mittoja. Voin nähdä pojassasi tavallisen kasvustaan hämmentyneen pojan, jonka muuttumisesta vanhemmatkin ovat hämmentyneitä.

Vaikka poika ei vastaile kysymyksiinne, voitte ylläpitää kommunikaatiota puhelemalla yksinpuhelua odottamatta sen enempää kommentteja. Sekin on läsnäoloa ja välittämistä.

Koulun sujuminen on iso ilo. Tietokoneharrastuksen rinnalle olisi hyvä saada jotain sosiaalista, muitten samanikäisten kanssa olemista, koska nuori tarvitsee kavereita saadakseen itseluottamusta siinä, että tulee pärjäämään maailmassa irtaannuttuaan aikanaan kotoa.

Toivottavasti yhteiset lomamatkat vielä sujuvat, vaikkei hän puhelias ja innostunut olisikaan.