Minullakin on oikeus

”Puolisoni lähti perheestämme uuden rakkauden tähden jokin aika sitten. Olen kärsinyt  jo kauan ja toivonut, että suhteemme voisi korjaantua. Nyt olen luovuttanut. Lapset kärsivät perheen hajoamisesta. Nyt olen löytänyt ihmisen, joka välittää minusta. Haavani saavat hoitoa. Mutta nyt  on ilmaantunut uusi ongelma. Lapset eivät hyväksy uutta suhdettani. Nyt he ovat vihaisia minulle, jopa vihaisempia kuin kotoa lähteneelle puolisolleni. Eikö minullakin ole oikeus omaan onneen”

Lasten kannalta teillä tapahtuu isoja asioita liian nopeaan tahtiin. Heille erilleen muuttamisenne oli yllätys. Sinä olit  jo vuosia nähnyt suhdettanne varjostavat mustat pilvet ja pelännyt, mutta lapset eivät niistä tienneet.

Lapset totuttelevat parhaillaan uuteen olotilaan ja hajonneeseen perheeseen. Se on heille tosi iso asia.  He surevat tapahtunutta, kyselevät ja asettavat mielessään palasia paikoilleen. Sopeutuminen ja elämän uudelleen rakentuminen vie aikansa ja vaatii voimia.

Sinun uuden suhteesi ilmestyminen elämänpiiriinne oli ehkä juuri  se pisara, jota lapset eivät jaksaneet. Heillä oli voimia juuri ja juuri selvitä muuttuneessa perhetilanteessa ilman toista vanhempaa.

Toisaalta  lapset ehkä alitajuisesti pelkäävät, että myös sinä jätät heidät. Ihastuminen sitoo paljon voimia ja mielenkiintoa. He pelkäävät, ettei sinusta enää riitä heille. Joku muu tulee sinulle heitä tärkeämmäksi ja silloin he ovat tosiaan hyljättyjä.

Keneltä oikeastaan kysyt oikeutta omaan onneen eli uuteen suhteeseen. Jos kysyt sitä puolisoltasi, hän sen sinulle kyllä myöntää. Hänhän  antoi itselleenkin luvan helpomman ja houkuttelevamman onnen etsimiseen  perheen kustannuksella. 

Lapset eivät vielä anna sinulle sitä oikeutta, sillä te perheenä ette ole toisistanne riippumattomia ihmisiä, vaan olette kokonaisuus. Vaikka sinä et halunnut avioliitostasi pois, sinun osuuttasi tarvitaan teidän uudenlaisen perheenne jälleenrakennuksessa. Ole herkkä elämän omalle rytmille. Kaikella on aikansa

Lapsetkin ehkä kysyvät sanattomaksi oikeuksiaan. Eikö meillä ole oikeus edes toiseen vanhempaan? Eikö meillä ole oikeus toipua? Eikö meillä ole oikeus omaan  jakamattomaan kotiin?

Nyt on lasten surun vuoro. Siinä he tarvitsevat sinua. Vähitellen  he voimistuvat ja löytävät elämänhalun ja ilon uudenlaisessa  perhetilanteessa. Tasapainottumisen jälkeen heiltä  vapautuu energiaa hyväksyä uusi ihminen sinun elämääsi.

Puolison menettämisen lisäksi sinulla on vaara menettää myös lapsesi. Sitä et luullakseni halua. Jos kaikkea ei voi saada yhtä aikaa, on  haluamansa asiat pantava järjestykseen. Siinä on tehtävää sinulle  tällä hetkellä.

Vielä tulet olemaan kiitollinen itsellesi oikeista, rakastamaasi perhettä palvelevista valinnoista.