Moittiva kansa
Joskus tuntuu, että tämä Suomen kansa oikein etsimällä etsii, mistä saisi moittia ja odottamalla odottaa minkä ehdotuksen saisi ampua alas niin kuin varpusen oksalta.
Näin kävi presidenttimme nuorten syrjäytymistä ehkäisevän työryhmän mietinnölle. Ensinnäkin on suuremmoinen asia, että maan päämies ottaa agendalleen tavallisten ihmisten asian, nuorten paha olohan koskettaa monia perheitä ja on tulevaisuuden aikapommi, siksi myös yhteiskunnallinen ongelma.
Heti tuoreeltaan työryhmän ehdotus teilattiiin. Ajoi metsään, Niinistön niksit, keskiluokan hymistelyä. Verbaaliakrobaatit taas liikkeellä.
Mietinnön nimi IHAN TAVALLISIA ASIOITA, KERTOO JO SEN SISÄLLÖSTÄ. Se kertoo asioista, joilla nuori voi kohottaa elämänsä laatua, saada otetta elämästä ja se kertoo, mitä me aikuiset voimme tehdä lähellämme elävien nuorten hyväksi.
Pullan ja kaakaon tarjoaminen nuorelle ei ratkaise rakenteellisia epäkohtia, kuten työttömyyttä tai köyhyyttä, mutta ei se pahenna asioita, siksi hyville arjen teolle on turha irvailla.
Syrjäytymisen taustalla on usein perheen mielenterveys- ja päihdeongelmia. Joka viides lapsi joutuu kotonaan kokemaan tai näkemään perheväkivaltaa. Syrjäytymisen juuri voi olla syvällä perheen ongelmissa. Siksi kaikki perheen henkistä hyvinvointia tukeva työ, seurakuntienkin perhetyö- ja avioparityö on syrjäytymisen ehkäisyä.
Suurin riski syrjäytymiseen on maahanmuuttajanuorilla -viisinkertainen riski muihin verrattuna. Kotouttamisen pitää olla muutakin kuin sana. Hallituksen yksi kärkitavoite yhteiskuntatakuu on tervetullut eli koulutus tai työpaikan takaaminen nuorelle 3 kk:ssa. 110 000 nuorta on ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa ja 17% valmistuneita ilman työtä. Tällä rintamalla työskentelevät valitsemamme päättäjät, mutta ei sovi meidän tavallisen rahvaankaan levätä laakereilla ja odottaa mitä herrat ja rouvat Helsingissä saavat aikaan.
On huolestuttavaa, jos Suomen kovassa asenneilmastossa syrjäytymisestä ei saa puhua muuna kuin resurssiongelmana. Tarvitsemme tehokkaampaa varhaista puuttumista ja perheiden tukemista, mutta myös “arjen ihmeitä”. Presidentti on arvojohtaja. Nyt hän on muistuttanut unohtuneesta hyveestä, välittämisestä.
Voimme aikuisina aloittaa vaikka tästä: Voit tukea opettajan työtä ja pitää yhteyttä kouluun hyvässä hengessä. Voit puuttua kiusaamiseen. Voimme auttaa kotiläksyissä ja etsiä tietoa yhdessä lapsen kanssa. Voimme luoda lapselle ja nuorelle turvaverkkoa kodin ja koulun rakentavalla yhteistyöllä. Voit näyttää avoimesti, että lähellä oleva lapsi ja nuori (ja ihan se aikuinenkin) on arvokas, koska hän on juuri hän, riittävä ja oikeanlainen. Voimme pistää pystyyn koko perheen pihajuhlia ja talkoita tai vaikka lasten leikkiolympialaiset. Voit miettiä, miten haluaisit kohdella lähimpiäsi tänään, jos tietäisit menettäväsi heidät huomenna.
Menepä taas sinne nettiin ja etsi koko vihjepaketti Ihan tavallisia tekoja. Aloitetaan yhdestä ihan tavallisesta teosta. Teemme oman osamme passiivisuuden ja voivottelun sijasta.