Mummolassa viipyminen

Isovanhempamme ottavat mielellään lapsiamme luokseen useammaksi päiväksi. Parivuotiaamme on ollut useamman kerran viikon verran ja nyt yksivuotiaamme oli ensimmäisen kerran viikon heidän luonaan. Lapset ovat vähän kiukkuisempia ja kulkevat perässä kun tulevat, mutta en ole nähnyt muuta haittaa. Eräs tuttava ihmetteli, kuinka päästämme noin pitkäksi aikaa mummolaan ja sanoi ettei se ole lapselle hyväksi. Mitä sanot?

Lapsenne ovat onniteltavia, kun heillä on isovanhemmat, jotka rakastavat heitä ja viihtyvät heidän seurassaan. Lasten on ilmeisen hyvä olla mummolassa kun et ainakaan kerro mistään ikävän puuskista. Lienevätkö isovanhemmat kertoneet?

Kuitenkin lapsenne ovat kovin pieniä olemaan erossa vanhemmistaan noin pitkiä aikoja, kun se ei ole pakko. Nykyinen kehityspsykologinen tietämys sanoo, että alle kouluikäinen lapsi kestää erossa oloa vanhemmistaan yhtä monta vuorokautta kuin hänellä on ikää vuosina. Pidemmät ajat horjuttavat hänen turvallisuuttaan ja luottamusta omiin vanhempiin ja haurastuttavat heidän välistä kiintymyssuhdetta.

Alle puolitoistavuotias elää vielä symbioottisessa kiintymyssuhteessa äitinsä kanssa. Hänen muistinsa ei jaksa kantaa äidin rakkautta sydämessään vuorokautta kauempaa. Hän kokee vanhempien poissaolon hylkäämisenä eikä hän voi ymmärtää isovanhempien vakuuttelua, että äiti ja isä kyllä tulevat. Lapsen luottamus toista ihmistä kohtaan ja luottamus hänen rakkauteensa horjuu. Huomaat lapsen pelon siinä, että hän kaipaa syliin ja viereen kun olette taas yhdessä.

Vaikka isovanhemmat ottavat mielellään lapsianne ja tarkoittavat teidän perheenne parasta, pienen lapsen oikein paikka on siellä, missä hänen vanhempansa (edes toinen) ovat. Kiintymys omiin vanhempiin tarvitsee vielä monta vuotta kasvuaikaa. Silloin lapsi saa riittävän turvallisen kasvupohjan isoksi tulemista varten. Vanhemmuutta ei voi tehdä etätyönä, silloin kun lapsi on pieni! 

Kun isovanhemmat seuraavan kerran pyytelevät lapsia pitkäksi aikaa, sanokaa, että vuorokausi pienemmällä ja pari isommalla ovat sopivia aikoja. Kun ollaan kouluikäisiä, sitten onkin jo toinen.