Ne pelaavat kuitenkin
“Olen niin kiukustunut tietokonepeleistä. Olen vihainen niille, jotka niitä tekevät. Miksi niissä pitää olla niin paljon väkivaltaa ja veristä roisketta. Olen kiukuissani lapsilleni, jotka niitä pelaavat ja tietysti myös itselleni, että en saa heitä tottelemaan. Miksi tuollaisia pelejä tehdään? Ymmärtäähän sen nyt jokainen, että ne vaikuttavat lapsiin kielteisesti?”
Vuodatit sydäntäsi ihan oikeasta ja tärkeästä asiasta. Puutuit alueeseen, jolla taistellaan monessa perheessä. Ja valitettavan usein vanhemmat ovat häviäjiä. Niin ei kuitenkaan saisi olla.
Kasvavat lapset ovat herkkiä vaikutteille. Jännittävät pelit kiihottavat heitä ja niitten jää helposti koukkuun. Rauhalliset pelit eivät enää tunnu miltään.
Väkivaltapelit vaikuttavat lapseen kolmella tasolla. Lapset uppoutuvat pelin jännitykseen pitkiksi ajoiksi. Monta tuntia voi huomaamatta hujahtaa pelin ääressä. Tuo aika on poissa kaikesta muusta, mikä oikeastaan luonnollisemmin kuuluisi lapsen elämään; touhuaminen, leikki, puuhaaminen kavereiden kanssa, ulkona oleminen.
Voimakkaat pelit vaikuttavat lapsen aivotoimintoihin kiihottavasti. Lapsen hermosto ylikuormittuu ja kuormitus puretaan levottomuutena, aggressiona ja keskittymisvaikeuksina.
Väkivaltapelissä lapsi on osana väkivallan tekemistä. Hänen tunne-elämässään tapahtuu turtumista. Pahuus ei tunnukaan enää pahalta. Oikeassa elämässäkin lapsen tunneherkkyys laimenee.
Vain me vanhemmat voimme vaikuttaa lastemme pelaamiseen. En jaksa uskoa pelien tekijöitten vastuuntunteen heräämiseen. Siksi meille vanhemmille jää portinvartijantehtävä siihen, millaisia pelejä kotona pelataan.
Siksi ole tietoinen jokaisesta pelistä, mikä kotonasi on. Se, että vaivaudut tutustumaan lastesi peleihin kertoo, että olet kiinnostunut lapsestasi eikä sinulle ole yhdentekevää, millaisia vaikutteita lapsesi saa.
Tarkista jokaisen pelin ikäraja. Ollessasi luja ikärajojen suhteen ilmaiset lapsellesi, että sinä aikuisena kunnioitat rajoja. Sama pätee myös videoitten ikärajoihin.
Määritelkää aikaraja, minkä lapsesi voi pelata päivittäin. Jos aikaraja ylitetään, pankaa pelikone lomalle sovituksi ajaksi. Tunti päivässä ja silloin aikaa jää muuhunkin.
Teepä lapsesi kanssa pieni laskutoimitus. Todetkaa ensin, kuinka paljon hän käyttää päivässä aikaa TV:n ja tietokoneen ääressä. Laskekaa sitten montako päivää se tekee vuodessa. Muuttakaa päivät 8-tuntisiksi työpäiviksi. Tulette hämmästymään! Ehkä saatte motiivin muutoksen tekemiseen.