Pelaamisen rajat

”Minua harmittaa suuresti, että kymmenvuotiaamme käyttäisi vaikka koko päivän tietokonepelien ääressä. Nytkin kesällä kun olemme töissä, aina kotiin tullessa hän näyttää sitä pelaavan yksin tai kavereitten kanssa. Luulisi, että hän keksisi kesällä muuta tekemistä!”

Aika jonka lapsi käyttää tietokoneen ääressä on poissa hänen oman ikäkautensa mukaisesta ja hänen kehitykselleen tärkeästä toiminnasta, touhuamisesta, leikkimisestä ja kavereitten kanssa rymyämisestä. Luulen, että juuri tämän vuoksi olet harmissasi lapsesi juuttumisesta tietokoneeseen.

Kesä tarjoaa monenlaisia tekemisen mahdollisuuksia. Suunnitelkaa lapsenne kanssa hänen päiväjärjestystään siksi ajaksi kun te olette työssä. Hän näyttää olevan vielä kykenemätön itse hallitsemaan aikaansa. Tietokone on helppo ja mukaansatempaava ajanviete. Löytyykö paikkaa, jossa lapsellanne on aikuisia päiväaikana, mummolaa, serkkujen kanssa muutaman päivän viettämistä, leiriä tai muuta aktiviteettia muitten kanssa, joka lyhentäisi aikaa ennen kuin vanhempien kesäloma alkaa.

Lapsi on kykenemätön itse panemaan itselleen pelaamisen rajoja. Aikuisen on siinä autettava häntä. Joskus auttaminen on sitä, että teemme jotain muuta yhdessä, joskus sitä, että johdatamme häntä muunlaisen tekemisen pariin. Rajan paneminen tietokoneen pelaamiselle on yksinkertaisesti sitä, että sovitte tietyn tuntimäärän päivässä, minkä lapsi voi käyttää pelien parissa. Muuksi ajaksi hänen on keksittävä muuta tekemistä. Tunti päivässä, joskus korkeintaan kaksi on sopiva aikamäärä virtuaalitodellisuudessa viipymistä.

Kesällä voi olla välistä sellainen aika, jolloin tietokone on lomalla. Lapsen on hyvä huomata, että näinkin voi elää. Hän voi löytää sellaista mukavaa tekemistä, jonka hän oli jo unohtanut.