Pienten bileet

”Olemme vähän ymmällämme, kun neljäsluokkalaisemme sai kutsun kotibileisiin, joihin koko luokka oli kutsuttu. Emme mitenkään mielellämme häntä päästäisi, kun emme tiedä, mitä nuo bileet pitävät sisällään.”

Ottakaa ihan ensimmäiseksi selvää kutsujan vanhemmilta, millaisista bileistä on kysymys. Mitä lapset aikovat siellä tehdä ja ovatko vanhemmat varmasti koko ajan kotona? Monesti tuon ikäisten kutsut ovat leikkiä  nyyttäreitten syömistä ja yhteistä hauskanpitoa. Ihan hyvä, jos jotkut vanhemmat jaksavat kutsua lasten kavereita ja pitää heistä huolta vapaa-ajalla. Tapahtuma voi vahvistaa luokan yhteishenkeä ja kaveruutta.

Jos kyseessä on tuontapaiset lastenkutsut, ehdottaisin, että niistä ei käytettäisi nimitystä bileet tai kutsussa ainakin kerrottaisiin, mitä siellä on suunniteltu tehtäväksi. Bile-sana synnyttää mielikuvan nuorten kotibileistä, joissa alkoholi on mukana ja vanhemmat kaukana ja joista voi jälkeenpäin seurata isot laskut osallistujille.

Eräs perheemme lapsista oli viidennellä luokalla kotibileissä, joissa tutustuttiin vanhempien baarikaapin makuihin ja harjoiteltiin tupakan polttamista. Kerran kysäisin eräältä neljäsluokkalaiselta, mitä he tekivät diskoillassaan ”Tanssimme hitaita”. Molemmissa tilanteissa lapset syöksyivät maailmaan, johon heillä  elämän varrella olisi aikaa tutustua. Nyt se on liian aikaista.

Ala-asteikäisille järjestetyt bileet ja diskot kiskovat lapsia turhan varhain nuorten maailmaan. Erityisesti tytöillä on houkutus opetella keimailu ja flirttailu turhan aikaisin. Heille ei jää aikaa olla lapsia. Ipana-diskot vahvistavat omalla tavallaan kulttuuria, jossa vähätellään lapsen oikeutta olla lapsi ja ihannoidaan nuorisokulttuuria. 

Kuulin kuusivuotiaista, joille järjestettiin kotibileet. Sinne kutsuttiin yhtä monta poikaa kuin tyttöä. Mikäpä siinä, tuonikäiset eivät periaatteessa tee eroa leikkivätkö he tyttöjen vai poikien kanssa. Tilanne mutkistuu, jos kyseessä on lapset, joitten mielileikki on pusuhippa tai kiusoittelu, kuka tykkää kenestäkin. Tällöin vanhempien  ei pitäisi vahvistaa pienten parihakuisuutta, kun se ei vielä kehityksellisesti kuulu heidän ikäkaudelleen. Pikemminkin aikuisten pitäisi ponnistella siihen suuntaan, että lapset rauhoittuisivat elämään omaa ikäkauttaan.

Annetaan lasten olla lapsia. Varjellaan heitä nuorisokulttuurin ja aikuisten maailman virikkeiltä. Siihen maailmaan jokainen ehtii aikanaan. Elämättömän lapsuuden puute on hankalasti korvattavissa.