Puhumiset puhuttu
“Meillä on nykyään kovin vähäpuheista. Kun ei toinen puhu niin en minäkään. Joskus sanon ”Puhuisit edes”. Pelkään että vieraannumme”.
Aiheellisesti pelkäät vieraantumista. Puhuminen on yksi keskeinen väline yhteyden ylläpitämisessä.
Puhumisen ei aina tarvitse olla syvällistä. Yhteyden ylläpitoon riittää usein arkinen juttelu, omista ajatuksista ja aikomuksista tiedottaminen. Kun puhumisyhteys on olemassa, silloin voi tarpeen tullen puhua myös ongelmista, omista tarpeista tai muista vakavammista ja vaikeammista aiheista.
Älä lukitse toista toteamuksilla ”Puhuisit jotain” tai syytöksillä ”Kun sinä et puhu”. Vaatimuksen oloisilla lauseilla on taipumus toimia painelukon tavoin. Mitä enemmän vaadit, sitä tiiviimmin lukko menee kiinni.
Aloita sinä puhuminen. Puhele kaikesta siitä, mistä puhuisit muittenkin ihmisten kanssa; säästä, töistä, lapsista, uutisista. Usein tavallinen neutraali juttelu saa toisen reagoimaan. Väliin voit sujauttaa kysymyksenkin. Kun juttelemisen tapa säilyy kodissanne, tulee puolisosikin siihen ennen pitkää huomaamattaan mukaan.
Ei teillä vielä puhumiset ole puhuttu. Moni keskustelunaihe odottaa löytäjäänsä