Vanhaa ja uutta

Osallistuin jumalanpalvelukseen, joka toimitettiin 1694 käsikirjan mukaan. Virret  vuoden 1701 virsikirjasta, raamatun tekstit 1640-luvun käännöksestä. Paikkana 1500-luvulla rakennettu harmaakivikirkko.  Hetkittäin saatoin uskoa istuvani kirkossa 1700-luvulla. 

Pinnistin tarkkaavaisuuteni ymmärtääkseni puhuttua ja laulettua tekstiä. Samaa tuttua julistusta, kuin parhaimmillaan tänä päivänä.  

Sinun tykös, Herra tulen. Ja huudan syväs vaivas. 

Avaa korvas, äänen` kuule. Älä minust erkane kauas… 

Jos me siis synnistäm`tahdom`vapaiks`ja puhtaiks` tulla. 

Siihen ei mahdu ansiom`, saaman sen pitää muulla. 

Jumal´suuren armons´ kautta tahtoo meitä niistä auttaa,  

Häntä me taritsem`kaikki. 

Tuossa synnin, armon ja Jumalaan turvautumisen julistuksessa lepää suomalaisen kristillisyyden perusta. Jumalan pyhyys, ihmisen syntisyys, Jumalan armo ja laupeus  ja Häneen turvautuminen kärsimyksessä ja vaivassa sävyttivät vakavaa julistusta. Voin kuvitella, että ihmiset poistuivat aikanaan kirkosta Pyhän koskettamina, voimaa ja lohtua saaneina. 

Samalla kun olin kiitollinen jumalanpalveluksemme juurista, olin onnellinen, että meillä tänä päivänä on house bändit ja monimuotoiset jumalanpalvelukset. Jokaisella aikakaudella on oma kielensä ja ilmaisukulttuurinsa. Meitä oli kirkontäysi väkeä ja keski-ikämme muodostui aikamoisen korkeaksi. Tuohon jumalanpalvelukseen olisi saattanut tullakin nuorempaa väkeä ihan kiinnostuksesta kansamme historiaa kohtaan, mutta kirkkokansa edusti keksimäärin perinteisen sunnuntaijumalanpalveluksen o ikäjakaumaa. 

Suomessa vieraillut anglikaaninen kirkkoherra John Coles meni 1970-luvulla lukiopoikana kirkkoon. ”En ymmärtänyt yhtään siitä `gregoriaanisesta laulusta`. Olin Beatlesien aikakauden lapsi. Ymmärsin vain sitä kieltä”. Onneksi Coles osui myös modernimpaan jumalanpalvelukseen, kuuli evankeliumin ymmärrettävällä kielellä, uskoi ja tänään hän on armoitettu sanapalvelija, joka omassa seurakunnassaan ei ole juuttunut jumalanpalveluksen muodoissa ja musiikissa edes 70-luvulle. Hän haluaa tavoittaa uuden sukupolven ihmisiä ja viestiä evankeliumia kielellä ( ja musiikilla) jossa on kuulijalle tuttuja elementtejä. 

Me vanhempi sukupolvi voimme viihtyä mainiosti vanhassa ja tutussa jumalanpalveluksessa, mutta kyse onkin nousevasta sukupolvesta. ”Onko siellä joku erityinen jumalanpalvelus?”, tapasivat lapsemme kysyä, kun pyysimme heitä mukaan kirkkoon. Uusimuotoisiin saimme kirkkoseuraa, vanhoihin emme. 

Olen iloinnut Kansanlähetyksen rohkeudesta kokeilla uutta. Seinäjoen Kansanlähetyspäivät olivat huikea esimerkki ajassa elämisestä. Ja huomasitteko, miten paljon mukana oli nuoria ja nuoria perheitä; kirkkomme tulevaisuutta?  

Vanhempi väki voi tuntea hetkittäin vierautta, mutta iloitaan, että nousevat sukupolvet ovat Sanan kuulossa. Perinteistä rakastaville nuorille ja vanhoille on maassamme tarjolla sadoittain jumalanpalveluksia. Mutta evankeliumin tähden ja kirkon tulevaisuuden tähden rohkaistaan kaikkea sellaista uutta, missä sanoma on vanhaa, mutta muodot tämän ajan ihmisille ymmärrettäviä. 

Saara Kinnunen