Äidit ja lapsen isä

Lukijat ovat reagoineet 24.7 pulmapalstan aiheeseen isän ikävä..  Kirjeissä on tuotu esiin pulmana tilanteet, joissa äiti tavalla tai toisella hankaloittaa tai estää erillään asuvan isän ja lapsen suhdetta.

Joskus äidille pettymys lapsen isään on ollut niin kipeä, että hän ei ole päässyt siitä toipumaan. Hän suojaa itseään menneisyyden kivulloisilta muistoilta suojaamalla lastaan isän tapaamisilta.

Äiti ei varsinaisesti halua tehdä pahaa lapselleen. Hän itsekin uskoo, että lapselle on parempi, ettei hän tapaa isäänsä Joku pelkää isän elämäntavalla oleva lapseen huono vaikutus, toinen pelkää kontaktin isään vahingoittavan lapsen ja äidin suhdetta. Jos ero on ollut äidille ei-toivottu tapahtuma, hänestä on kohtuutonta ottaa kestettäväksi lapsen levottomuus ja kiukku isänsä tapaamisten jälkeen.

Lasten  tapaamisoikeudessa on kaksi tasoa; vanhemman ja lapsen. Vanhemman tasolla voi olla ymmärrettäviä selityksiä etäisyyden pitämiseen ja tapaamisten estämiseen tai hankaloittamiseen. Tämän tason tekijät äidin on käsiteltävä  jonkun  aikuisen kanssa. Äiti tarvitsee tukea ja myötäelämistä, joka antaa voimaa elää tukalassa tilanteessa. Hän tarvitsee rinnallakulkijaa , joka kuuntelee hänen vaikeuttaan vahvistaa lapsen ja isän suhdetta. Rinnallakulkijan on kuitenkin koko ajan pidettävä mielessä lapsen taso eli lapsen oikeus isään.

Lapsi tarvitsee molempia vanhempia rakentaakseen identiteettinsä ja kasvaakseen. Lapsuusiässä hän ei osaa ilmaista isänikäväänsä, jos hän on tottunut elämään ilman kontaktia isään. Myöhemmin hän tulee esittämään muodossa tai toisessa vakavan kysymyksen, miksi äiti ei antanut hänen olla yhteydessä isäänsä. Silloin on luottamus äitiin vakavassa vaarassa. Lapsi hyväksyy huonosti äidin selityksiä etenkään nuoruusiässä.

Totuus on tekevä vapaaksi tässäkin asiassa. Totta on ero. Totta on se, että isä on omanlaisensa. Totta on äidin elämäntilanne. Näissä realiteeteissa lapsi elää. Näistä realiteeteista tulee lapsen kasvualusta. Tosiasioita emme voi muovata muuksi ne kieltämällä. Lapsessa oleva sisäinen vaisto ja viisaus kyllä sanelee sen, mitä hän kummaltakin vanhemmalta omaksuu. Joskus lapsen sisäinen viisaus kieltäytyy tapaamasta isää. Sitäkin on kunnioitettava, mutta sitä ennen on käsi sydämellä mietittävä, ettei lapsen vaisto ole äidin manipuloima.

Lapsen etu ja vanhemman etu ei saisi sekoittua keskenään. Lapsen etu on yhteys molempiin vanhempiin. Suhteet muodostuvat sellaiseksi kuin ne näitten kahden ihmisen välillä voi muodostua.

Vanhemman etu on päästä sovintoon menneisyyden kanssa. Äiti voi saada voimaa kohdata menneisyyden kipua tietäessään että hän tekee lapsen edun mukaisesti edistäessään lapsen ja isän suhdetta.

Kun tiedämme olevamme oikealla tiellä, silloin jaksamme kivun keskellä. Synnyttäjäkin kestää kivun, kun hän tietää ettei kärsimys ole turha.

Äidit, rinnallenne astuen  haluan olla lastenne puolella ja sanoa teille: Antakaa lapsillenne isä, mikäli se teistä riippuu.