Lukiolaisen suorituspaineet

Vanhin lapsemme on lukion toisella luokalla. Poikamme on luonteeltaan hyvin vastuuntuntoinen ja ottaa herkästi paineita tekemättömistä töistä. Lisäksi hän vaatii itseltään tosi paljon, vaikka minusta hän on pärjännyt hyvin ja saanut hyviä arvosanoja. Tuntuu siltä, että suorituspaineet ovat melkoiset. Olen huolestuneena seurannut tilannetta sivusta. Poikamme on muuttunut jotenkin ilottomaksi ja ärtyisäksi. Lisäksi hän nukkuu huonosti. Kuinka voisin äitinä tukea häntä paremmin?

Voisiko poikanne ilottomuus ja ärtyisyys olla vielä murrosiän piikkiin laskettavaa mielialan vaihtelua. Pantteri ei pääse pilkuistaan, sillä jos poika on vastuuntuntoinen luonne, näkyy se hänen koulunkäynnissään myös (Huolensa kullakin, huokaavat monet laiskottelevien lukiolaisten vanhemmat!).

Poikanne vaatii itseltään paljon ja ilmeisesti hän saa onnistumisista myös tyydytystä. Luulen, että olette vapauttaneet hänet suorittamasta teille. Olette kertoneet, että teille riittävät arvosanat, jotka hän saa kohtuullisella työllä. Uskon, että ette yleisessä puheessa viljele ihailua suvun tai muun lähiympäristön menestyjiä kohtaan. Tuollainen puhekulttuuri voi synnyttää joissakin tunnollisissa menestymisen paineita.

Onhan pojallanne muita kiinnostuksen kohteita koulun lisäksi. Harrastuksia, liikuntaa, kavereita. Niistä saa vastapainoa koulutyölle.

Kysyit, kuinka äitinä voit tukea poikaa. Entä isä? Millä tavalla isä osoittaa kiinnostusta poikaa kohtaan? Lukioikäiset pojat tarvitsevat enemmän isän kiinnostusta kuin äidin huolenpitoa, jos se suinkin on mahdollista.