Isän ikävä

”Ahdistuneena odotan vuosittain isänpäivää. Pojan isä on pitänyt satunnaisesti yhteyttä silloin kun hänelle sopii. Tarhassa on lapsella isänpäiväkahvit. Korttien lähettäminen turhauttaa, kun osoitteesta ei ole varmuutta. Harvoin lapsi isästä kysyy, isänpäivä nostaa asian pintaan. Melkein parempi kun koko isänpäivää ei olisi ”

Anna  isänpäivän tulla ja mennä, sillä on oma merkitys ilman isää elävälle pojallesi. Ainakin isänpäivän tienoilla hän tulee tietoiseksi isien olemassaolosta ja isän tehtävästä. Kun lapsi varttuu pienestä pitäen ilman kontaktia isäänsä, hän ottaa isättömyyden luonnollisena asiana. Mitä ei ole ollut, sitä hän ei osaa kaivata. Isänpäivä vuosittain antaa hänelle materiaalia rakentaa käsitystä isä-perheenjäsenestä. Sitä hän tarvitsee kasvaessaan mieheksi ja mahdollisesti isäksi.

Tarhan isänpäiväkahvilla hän on nähnyt, että toisten isät tulevat, toisten eivät. Joissain tarhoissa äiti voi yhtä hyvin mennä kahville.

Kortteja poikasi voi tehdä useammankin. Omalle isälle yhden ja se lähetetään todennäköiseen ositteeseen tai kaivetaan osoitetta jo ajoissa sukulaisilta tai muista lähteistä tietoon. Toivottavasti pojallasi on joku läheinen mies, joka on hänelle tärkeä. Hänelle poika voi tehdä oman korttinsa. Toivon mukaan poikasi saa häneltä myös tarvitsemaansa miehistä huomiota, joka on tärkeä hänen omanarvon tunnon kehitykselle.

Jossain vaiheessa lasta askarruttaa se, miksi isä ei soita tai käy  tai muuten tapaa. Lapsi kääntää asian niin, että hänessä on joku vika, kun isä ei hänestä välitä. Varsinkin jos lapsi tietää, että isällä on lapsia, joitten kanssa hän elää, on luonnollista, että lapsi kokee olevansa jotenkin huonompi. Tuollaisissa tilanteissa voi lasta auttaa tasapainoon ristiriitansa kanssa kummastelemalla ääneen, miksi ihmeessä isä ei pidä yhteyttä: ”Sinussa ei ole mikään vikana. Se ei ole syy, miksi isä ei pidä yhteyttä. Isä ei taida yksinkertaisesti ymmärtää, miten upea poika hänellä on kasvamassa. Tässä asiassa on vika isässä eikä sinussa” Sen verran voi poissa pysyttelevää isää lapselle moittia. Onhan kohtuutonta, että lapset soimaavat itseään isiensä pahoista teoista.

Jokaisella lapsella on isän kokoinen paikka sydämessä. Isättömyyden kanssa on opittava elämään. Kieltäminen ja hankalien tilanteitten kiertäminen ei ole lapsen etu. Joskus lapsen isän ikävä on sydäntä särkevä asia myös äidille.

Isäkysymyksessä on hyvä toimia lapsilähtöisesti. Kun lapsi ottaa isän puheeksi, silloin siihen pysähdytään. Muuten luonnolliset elämän tilanteet kuten isänpäivä herättelevät kysymyksiä, joihin vastataan sillä ymmärryksellä ja sillä tavalla kuin missäkin tilanteessa on mahdollista.