Sietääkö vaiko puuttua?

”Käytöstavat näyttävät hukkuneen murrosiän myllerrykseen. 14-vuotias  käyttää suuttuessaan rajua kieltä, nimittelee, haistattelee ja kiroilee, ovetkin paukkuvat niin että koko talo tärisee. Välillä suutun tosissani ja kiellän napakasti moisen käyttäytymisen, välillä taas kokeilen toisenlaista strategiaa: Odotan myrskyn laantumista ja annan mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Kuinka paljon murrosikäiseltä voi sietää huonoa käytöstä ja milloin ja miten siihen on viisautta puuttua? Tuntuu siltä, että jos joka hetki puuttuu, niin kommunikointi on helposti pelkkää moitetta ja ojentamista.” 

Olet toiminut niin kuin vastuullinen vanhempi toimii. Lapsesi tietää, millaista käytöstä perheessänne suvaitaan. Välistä hän osoittaa kapinaansa ja protestiaan kaikkein ärsyttävimmällä tavalla, että se tehoaisi vanhempiin. Hänen tavoitteensa on saada teidät suuttumaan. Silloin hän vakuuttuu taas uudelleen, että hänellä on mahdottomat vanhemmat. Näissä tilanteissa on viisasta olla suuttumatta ja puuttumatta. Oman kiukkunsa kanssa voit siirtyä vaikka toiseen huoneeseen.

Jonain tyynenä hetkenä on hyvä kertoa lapselle, miten hänen käytöksensä loukkaa sinua., Näin hän ei voi erehtyä ajattelemaan, että reagoimattomuutenne tarkoittaa sitä, että siedätte ja hyväksytte mitä vain. 

Kun emme jatkuvasti puutu ylilyönteihin, säilyy puheellamme teho, kun jossain kohtuuttomaksi menevässä tilanteessa puutumme lujasti nuoren käytökseen.

Kaikkien kapinoivien murrosikäisten vanhempien yksi päätehtävä on myönteisen suhteen vaaliminen nuoreen. Kiitosta enemmän moitteen sijaan, kotonaolohetkien tekeminen tunneilmapiiriltään mukaviksi, kosketuskontaktin ylläpitäminen, pienten yllätysten viljeleminen, yhteinen tekeminen ja oleminen, jos se suinkin on mahdollistan Nämä kaikki vahvistavat suhdetta. Suhteen vahvistuminen luo edellytyksiä vanhempien kuuntelemiselle ja kunnioittamiselle.