Hyvät tavat

Olin Lontoossa Alfa-konferenssissa. Tapahtuma sinänsä olisi muutaman blogin veroinen, mutta ennen konferenssia jo koin ensimmäisen hämmästyksen. Tulin lentokentältä maanalaisella kaupunkiin ja kun astuin täyteen vaunuun, heti joku nousi paikaltaan ja osoitti minulle istumapaikan. Mietin, näytänkö niin vanhalta ja vaivaiselta kun moinen kohteliaisuus tuli osakseni.

Sama tapahtui monta kertaa Lontoon metroissa. Silloin uskoin, että siellä liikkuu sivistynyttä, vanhoja hyviä tapoja kunnioittavaa väkeä. Suomessa näkymä on toisenlainen. Muistaakseni joskus viimeisilläni raskaana ollessani minulle on tarjottu raitiovaunussa  paikka. Kiitos vielä siitä.

Olen kerran kysynyt maahanmuuttajavanhempien koulutustilaisuudessa, miten ihmeessä he ovat onnistuneet juurruttamaan lapsiinsa aikuisten kunnioittamisen. Olin nähnyt  tuon kauniin piirteen olevan totta äskettäin Suomeen tulleissa lapsissa ja nuorissa. Vanhemmat katselivat hämmästyneenä toisiaan. Kysymys oli ilmeisesti heidän mielestään outo. Sitten eräs isä aloitti – siis miehet käyttivät tilaisuuden puheenvuorot – ”No kun me aikuiset arvostamme ja kunnioitamme omia vanhempiamme, lapset ovat eläneet koko elämänsä siinä ilmapiirissä. Se on maamme tapa”. Taas hiljaisuus ja eräs toinen isä jatkoi: ”Ja jos lapseni käyttäytyy epäkunnoittavasti, minä ojennan häntä”

Siis ei mitään uutta auringon alla. Vanhemman oma esimerkki ja lapsen ojentaminen. Tässähän se on ollut läpi maailman historian oikean kasvattamisen perusperiaate. Lapsi havainnoi tarkasti ympäristöään. Pieni matkii aikuista kaikessa. Pelkkä sanallinen opetus ilman esimerkkiä ei kanna hedelmää. Jokainen lapsi on erehtyväinen ihan siitä syystä, että hän vasta opettelee elämää. Siksi hän tarvitsee ojentamista ja neuvomista silloin kun hän käyttäytyy huonosti.

Niin että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Sopisi meidän aikuisten tarkistaa omaa käytöstämme. ja vaikka ottaa esille käytöksen kultainen kirja ja verestää muistiamme.

Toisen ihmisen arvostamiseen ja kunnioittamiseen ei tarvita edes kirjaa.  Jokainen ihminen on Luojan luomana arvokas. Siitä kannattaa muistuttaa itseään. Ja siitä, että miten kohtelemme yhtä näitä vähimmistä, siis ketä tahansa, käytöksemme koskettaa Vapahtajaamme Jeesusta.