Kun ei nalkuttaisi

”Miten voisin saada vaimoni nalkutuksen loppumaan? Muutoin meillä menee hyvin, kunhan hän vain ei jatkuvasti nalkuttaisi jostain”

Luulen, että et mennyt naimisiin nalkuttavan naisen kanssa. Ehkä olit saanut jo kotona varoittavan esimerkin. Halusit jotain muuta.

Vuosia sitten gynegologi Herman Haapoja piti luennon aiheesta ”Kuinka herttaisista tytöistä tulee nalkuttavia akkoja?” Seurakuntasali pursui miehiä, jotka olivat kiinnostuneita kuulemaan, kuinka naapurissa oli päässyt tapahtumaan juuri noin. Nuori vaimohan oli tulessaan herttainen ja sydämellinen. Nyt hän kuuluu nalkuttavan uuvuttavasti.

Olen usein kysynyt naisilta, kuinka moni päätti naimisiin mentyään ryhtyä pikapuolin nalkuttajaksi. Kukaan ei vielä ole tunnustanut tämän kaltaisia salaisia päätöksiä. Päinvastaista ovat monet vakuuttaneet: minusta ei tule kuin äitini.

Mitä pahaa on päässyt tapahtumaan, kun molempien puolisoitten toiveet ovat joutuneet karille? Mies huomaa olevansa naimisissa nalkuttajan kanssa.

Onnellinen ja tyytyväinen nainen ei nalkuta. Jokin toistuva pettymys on saanut naisen turvautumaan tuohon tuloksettomaan vaikuttamistapaan. Nalkuttaja tietää itsekin, ettei hän nalkuttamalla saa toivomuksiaan perille. Nalkuttaminen on kuitenkin hänen tapansa purkaa pahaa oloa ja pettymystä.

Nalkuttaminen alkaa siitä, että ihminen toistuvasti kokee, ettei tule kuulluksi. Nalkuttaminen vähenee, jos nalkuttajaa kuunnellaan.

Mitä jos pysähtyisit, kun nalkutus alkaa seuraavan kerran ja sanoisit itsellesi: ”Nyt vaimollani on jotain tärkeää sanottavaa. Nyt on kuunneltava tarkkaan ja kysyttävä lisää.”  Ihme ja kumma. Nalkuttaja itsekin häkeltyy. Mitä useammin mies kuuntelee, sitä vähemmän on kuunneltavaa.