En tarkoittanut mitään
“Olen äkkinäisesti syttyvä luonne. Kun hermostun, päästän suustani sanoja, jota tekee pahaa jälkeä. Vaimo loukkaantuu pitkiksi ajoiksi. En kuitenkaan tarkoita niin pahaa kuin miltä sanat kuulostavat. Eikö kuitenkin ole parempi ilmaista tunteensa kuin yrittää näytellä tyyntä?“
Sanat ovat vahva viestintäväline. Kun päästät sanan suustasi, vastaanottaja ottaa sen vastaan ja se rekisteröityy hänen aivoihinsa – ellei valikoiva kuulo torju sen perillemenoa. Loukkaavat sanat löytävät tiensä perille ja vaikuttavat kuulijassa. Niitten vaikutusta ei voi perua sanomalla “En minä mitään tarkoittanut”. Nimittelyt, liioittelut, selvitettyiin asioihin palaamiset, “aina sinä”-tyyliset yleistykset loukkaavat ja masentavat.
Kiukkuisenakin meidän on opittava valitsemaan sanamme. Kiukku on lupa ilmaista, mutta kiukun ilmaisemisen tapa voi olla rakentava tai tuhoava. Parhaimmillaan rakentava kiukun ilmaisemisen tapa antaa tietoa tunteista, mitä toisen käytös on kohteessaan aiheuttanut. Lause “Olen pettynyt/loukattu/epätoivoinen/masentunut, kun teit meille tämän” on rakentavampi ilmaus kuin lause; “Et ole ikinä muistanut/olet kuin äitisi ja muu sukusi/ olet petollinen paskiainen…”. Nimittelyt ja haukkumiset rakentavat vahvaa muuria puolisoiden välille. Sen purkaminen on työläs tehtävä, koska ihmisen muisti on loukkauksissa yllättävän kantava.
Tunteitten ilmaisemisen korostamisessa olemme nykyään menneet toiseen äärimmäisyyteen. Jos aikaisempien sukupolvien ohje oli “Hillitse ittes”, tämän päivän yksipuolinen ohje on; “Ilmaise tunteesi, ettet sairastu!” Ja sitten tässä maassa on ilmaistu tunteita, huudettu, puhuttu rumia ja nimitelty ja jälkeen on jätetty pahaa jälkeä, haavoja, loukkaantumisia ja rakennettu muureja.
Kuvaat itseäsi äkkinäiseksi luonteeksi. Lienet temperamentiltasi herkästi ja äkkiä reagoiva ja voimakkaasti tunteita ilmaiseva ihminen. Luonteemme ei oikeuta kuitenkaan meitä käyttäytymiään miten tahansa. Temperamentilla emme voi puolustella vahingoittavaa käytöstämme. Sinunlaisella temperamentilla varustetut lapset ovat haaste vanhemmille. Kasvattajien tehtävä on opettaa lapselle, missä, milloin ja miten tunteita voi ilmaista. Itsehillinnän opettelu kestä koko lapsuuden. Nuoruudessa vastuu omasta käytöksestä alkaa siirtyä ihmiselle itselleen. Aikuinen ei enää voi syyttää luonnettaan eikä vanhempiaan omista käytöstavoistaan.
Kysy puolisoltasi, millaiset sanat häntä loukkaavat. Kysy, mitä hän toivoisi kuulevansa niitten tilalla silloin kun sinua suututtaa. Puheeksi ottamisella kerrot puolisollesi, että välität hänestä ja hänen tunteistaan