Kavereille yöksi

Meillä on nyt koittanut se aika jolloin murrosikäinen haluaa olla viikonloppuisin öitä kavereitten luona. Joskus hän soittaa perjantai-iltana ja  ilmoittaa vain, että jää yöksi .Me olemme asiasta eri mieltä, mutta tuntuu, että kaikki muut kaverit saavat jäädä…”

Teillä ei vielä yökyläily ole riistäytynyt käsistä, vaan olette vaiheessa, jolloin muotoutuu teidän perheenne käytäntö, missä öitä vietetään. Perussääntöhän on se, että jokainen viettää yönsä kotona. Silloin vanhemmat tietävät, milloin kotiin tullaan ja missä kunnossa.

Lapsilla on kuitenkin omat tarpeensa joskus saada omaa kivaa kavereitten kanssa. Silloin halutaan yökylään. Mikäs siinä, kunhan yökyläily on etukäteen suunniteltu juttu. Eihän isä ja äitikään voi ilman selkkauksia yhtäkkiä ilmoittaa jäävänsä yöksi, kun ei jaksa tulla kotiin.

Vanhempien tehtävä on aina selvittää missä ollaan yötä, ketä muita siellä on ja varmistaa, että perheen vanhemmat ovat kotona. Liian usein tapahtuu sitä, että nuoret  yöpyvät eri paikassa, missä ovat sanoneet yöpyvänsä eikä aikuisten läsnäolosta ole tietoakaan. Tästä alkaa nuorilla  vanhempien petkuttamisen tie. Kun se käy näin helposti, muissakin asioissa vanhempia voi viilata linssiin.

Salaiset yöpymiset sisältävät juuri sitä, mitä vanhemmat pelkäävät; päihteitä, seksikokeiluja ja muuta sekoilua. Muutenhan menemisiä ei tarvitsisi salata.

Jos yhtään on syytä epäillä, että nuoren etukäteispuheet eivät pidä paikkansa, on vanhempien löydettävä keinot, millä varmistetaan, että nuoret ovat sovitussa paikassa yönsä. Kännykään soittaminen ei ole riittävä varmistus. Jos nuori protestoi valvontaa vastaan kysymällä: ”Ettekö luota minuun?” hänelle voi sanoa, että meillä on tämmöinen rajoittuneisuus, että meidän on oltava ihan varmoja, ennen kuin voimme rauhoittua. Sinulla nyt sattuu olemaan tämmöiset vanhemmat ja näin tulemme toimimaan jatkossakin.

Toivottavasti jokaisesta vanhemmasta löytyy sen verran aikuisuutta, että hän tuntee vastuunsa silloin kun       nuoret ovat yöpymässä hänen kodissaan tai mökillään. Vakavasti on mietittävä, kenen vastuulla on se, mitä tapahtuu alaikäisille minun kodissani? Aikuisten läsnäolo samassa talossa tai samalla tontilla luonnostaan hillitsee nuorten käyttäytymistä. Se on myös viesti siitä, että heistä välitetään.