Muistelen pyhiinvaellusta
Joutilaina hetkinä ajatukset kulkevat pyhiinvaellusmatkoille, joita miehen kanssa olemme saaneet tehdä. Tarkoitan Caminoita kohti Santiago de Compostelaa. Mies jo katselee uusia reittejä ja minä olen liittynyt FB:ssa Pyhiinvaeltajien ryhmään ja seuraan ihmisten päivityksiä, Joku suunnittelee, kyselee, jotkut lähettävät päivityksiä MATKAN VARRELTA. Tuttuja paikkoja ja maisemia ja tunnelmia.
En tiedä olimmeko me oikeita pyhiinvaeltajia mutta joka tapauksessa nautimme matkasta Muistelen ihmisiä, joita tapasimme. Osa oli oikeita.
Kyselin yhdeltä nuorten miesten porukalta, miksi heidän ryhmänsä on liikkeellä. Yksi miehistä oli tehnyt lupauksen, että jos hän saa lapsen, hän tekee viikon pyhiinvaelluksen. Lasta piti odottaa monta vuotta, mutta nyt lapsi oli syntynyt ja odotti äidin kanssa isää määränpäässä. Mies oli ottanut kavereita mukaansa.
Mutta kaikkein ihmeellisin oli Fatima jonne alkoi juuri kokoontua kymmeniin tuhansiin nouseva pyhiinvaeltajien joukko toukokuun puolessa välissä. Silloin oli muistopäivä siitä kun Maria oli ensimmäisen Maailmansodan aikaan ilmestynyt kolmelle paimenessa olleelle lapselle useamman kerran ja kehotti heitä rukoilemaan . Noitten ensimmäisen ilmestysten muistojuhlasta on tullut suuri pyhiinvaelluskohde.
Siellä ihmettelin, kun monet ihmiset kulkivat polvillaan pitkän kentän poikki kohti temppeliä. Kysyin infosta ja sain kuulla, että moni on tehnyt lupauksen ja kiitollisuudesta, että toivottu asia on toteutunut, he kulkevat polvillaan. Mitä kiitollisempi, sitä pidempi matka.
Jollekin syy oli katumus, mutta usein kuitenkin kiitollisuus. Ja messut jatkuivat aamusta iltaan joka täysi tunti – kielet vain vaihtuivat. Pikku kaupungissa oli 8.000 asukasta ja 10.000 hotellipaikkaa. Suhdeluku kertoo, että kyseessä on todella merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Nyt puistoissakin joka nurkka oli telttoja täynnä ja valtaista määrä armeijan telttoja oli käytössä. Oikea kansanjuhla, iso picnic.
Mitenkä minä osoitan kiitollisuutta. Vai olenko kuin 9 pitalista kymmenestä, että kiittäminen unohtuu kokonaan. Siitäpä tuli mieleen Nestorin salaisuus niminen kirja, jota aikanaan luimme lapsille. Siitä jäi perheeseen yksi lentävä lause. ”Auta jotakuta toista” Yhdessä luvussa kuvattiin hyvien tekojen ketjua. Yksi auttoi hädässä olevaa ja kun autettu kysyi kuinka voisi palkita. Auttaja sanoi ”Auta jotakuta toista”. Ja siitä ketju lähti eteenpäin. Autettu auttoi ja sanoi autetulle ”Auta jotakuta toista”. Kiitollisuutta voi osoittaa niinkin: panemalla hyvän kiertämään.
Eikä tarvita edes pyhiinvaellusmatkaa.