Mihin vanhempia tarvitaan murrosiässä?

Elämänlangat / Kotimaa lokakuu 2003 

Murrosikä on kehityksellinen murros lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Silloin lapsi irtaantuu vähitellen vanhemmistaan. Hän liittyy ensin tiiviimmin kavereihinsa päästäkseen aikanaan omille jaloilleen itsensä ja identiteettinä löytäneenä nuorena aikuisena. Itsenäistymisen prosessi kestää viisi, kuusi vuotta. 

Murrosikäinen on pienempi sisältä, mitä hän näyttää ulkoapäin. Hän on vielä keskenkasvuinen. Murrosikä pitää sisällään epävarmuutta, itseensä tyytymättömyyttä, toivottomuutta, pettymysherkkyyttä, saamattomuutta ja lyhytjännitteisyyttä. Keskenkasvuisuudessaan nuori joskus väittää tietävänsä, mikä hänelle on parasta. Hän haluaisi antaa lopputilit vanhemmilleen. 

Lupa virheisiin 

Keskenkasvuinen tekee virheitä. Hän opettelee edelleen elämisen taitoja. Vanhemmat ovat kuin verkkoaita, joka joutuu välistä pysäyttämään karanneen pallon. Vanhemmista irtaantumisvaiheessa olevan nuoren on luonnollisesti työlästä hyväksyä vanhempien puuttumista hänen asioihinsa. 

Nuori on altis vaikutuksille. Hän innostuu helposti. Hänen harkintakykynsä ei aina toimi, kun muut ovat toteuttavat päähänpistojaan. Kun nuori ei osaa sanoa ei, on vanhempien se sanottava. Nuoren on helpompi ilmoittaa kavereille, että tyhmät vanhemmat kielsivät tai käskivät. Vanhemman yksi tehtävä on suostua olemaan tyhmyyden ilmentymä nuoren maailmassa. 

Vastuulliseksi kasvaminen 

Murrosikäisen perusolotila näyttää välistä olevan vetelehtiminen, laiskotteleminen ja saamattomuus. Hän saattaa olla alituiseen väsynyt, paitsi silloin kun kaverit pyytävät liikenteeseen. Hänen vähäinen energiansa tuntuu suuntautuvan kavereihin ja vapaa-aikaan Vanhempien tehtävänä on auttaa nuorta suuntaamaan energiaansa myös velvollisuuksien täyttämiseen, muuten hänen elämänsä kapeutuu epärealistiseksi kuljeskelemiseksi. 

Velvollisuuksien laiminlyönnistä on oltava seurauksensa. Murrosikä ei ole mikään poikkeusikä, jolloin lapsi voi selvitä ilman vastuun kantamista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. 

Jos vanhemmat huolehtivat nuoren puolesta hänelle kuuluvista asioista, siivoavat huonetta, huolehtivat koulutehtävistä tai aikatauluista, lapsi ikään kuin palaa takaisin symbioosiin vanhempiensa kanssa. Hän on kuin  pikkulapsi, josta huolehditaan. Kuitenkin hänen kehitystehtävänsä on irtaantua itsestään vastuuta kantavaksi ihmiseksi. Jokainen puolesta tekeminen ruokkii nuoren mukavuudenhalua ja estää hänen kasvuaan vaivalloisella vastuulliseksi kasvamisen tiellä.  

Vanhempien arvot 

Lasten on saatava tietää, mitä vanhemmat pitävät tärkeänä. Lasten on tiedettävä, mitä he ajattelevat rehellisyydestä, alaikäisten päihteitten käytöstä, tupakoinnista, nuorten seurusteluista, kumppanin tiheästä vaihtamisesta, avioliiton ulkopuolisista seksisuhteita, rasismista tai yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Vanhempien arvot ja mielipiteet ovat nuorelle heijastuspinta, joita vasten hän miettii, miten itse haluaa elää. 

Useat tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, miten vanhempien kielteinen asenne nuorten päihteitten käyttöä kohtaan hillitsee päihteitten käyttöä. ”Jämäkkä äiti pitää tyttären loitolla seksisuhteista” otsikoi Kuopion Yliopistossa tehty tutkimus tyttöjen seurustelukäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Silti puolet yhdeksäsluokkalaisista kertoo, että he eivät tiedä, mitä mieltä vanhemmat ovat nuorten seksisuhteista.  

Pohjimmiltaan nuori haluaa tehdä, minkä tietää oikeaksi. Hän etsii kestäviä arvoja. Etsimisen tiellä tapahtuu välillä ylilyöntejä. Oman epävarmuuden ja mielipiteitten häilyvyyden keskellä nuorelle tuottaa turvallisuutta, kun vanhemmat pysyvät mielipiteissään ja itse elävät arvojensa mukaan.  

”Vaikka protestoin vanhempien mielipiteitä vastaan, minusta tuntui turvalliselta, että he eivät muuttaneet mielipiteitään, vaikka kapinoin. Kun vanhemmat olivat lujia ja horjahtamattomia, minäkin uskoin vielä joskus löytäväni jotain kestävää jalkojeni alle, vaikka murrosiässä kaikki tuntui  häilyvältä ja epävarmalta”, kertoi eräs aikuistunut nuori kapinavaiheestaan. 

Vanhempia tarvitaan 

Nuori tarvitsee vanhemmat, joilla on odotuksia hänen suhteensa, jotka ovat hänestä huolissaan, jotka pettyvät, kun hän töppäilee, jotka ilahtuvat hänen onnistumisistaan, jotka suuttuvat laiminlyönneistä ja jotka sanovat ei, kun hän ei itse siihen pysty.  

Nuori tarvitsee vanhemmat, jotka reagoivat, koska reagoiminen on välittämistä. 

Pohditaan yhdessä 

Yksin kotiin 

”Kolmetoistavuotiaamme ei haluaisi lähteä enää mukanamme mökille, mummolaan eikä matkoille. Hän sanoo pärjäävänsä kotona yksin paremmin kuin meidän typerässä seurassamme. Mikä neuvoksi; pakottaako mukaan vai jättää kotiin?” 

Kumpikin esittämäsi vaihtoehto on huono. Jos pakotat, lähtö onnistuu muutaman kerran, mutta samalla nuori kerää voimia ollakseen jollakin kerralla taipumaton. Kiukkuinen pakottaminen synnyttää uhmaa ja uhma taas etäännyttää teidät toisistanne. 

Kotiin jättäminen on yhtä huono vaihtoehto. Monien maitten lastensuojelulaissa alle 16-vuotiaan yöksi yksin jättäminen tulkitaan heitteellejätöksi. Lain taustalla on ymmärrys, että tuon ikäinen tarvitsee aikuisen läsnäoloa sekä turvakseen että joskus myös valvojakseen. 

Kaverin kanssa kahden jääminen ei ole sen parempi vaihtoehto. Muutama kerta voi mennä ihan hyvin, mutta joskus voi kiusaus tehdä luvattomia tulla liian isoksi. Vanhempien luottavaisuuden pettäminen yhdessä asiassa madaltaa kynnyksen muuhunkin luvattomaan. Liian moni nuorten harhapolku on alkanut vanhempien hyväuskoisuuden ja sinisilmäisyyden takia 

Murrosikäisen perheessä joudutaan usein miettimään menemisiä uudelleen. Neuvottelu on hyvä työväline murrosikäisen kanssa. Jotkut vanhemmille mieluisat menemiset on jätettävä joksikin aikaa väliin. Jonnekin voi ottaa kaveria mukaan, joskus lapsi voi jäädä kaverinsa luo, jos perheessä ovat vanhemmat kotona. Matkojen kohteeksi valitaan paikkoja, jotka voivat edes vähän kiinnostaa nuortakin.  

Joskus voi lapsen velvoittaa mukaan. Vaarin hautajaiset, mummon syntymäpäivät tai jotkut muut perheen traditiot kuuluvat koko perheen velvollisuuksiin, vaikka lähteminen ei aina huvittaisi. 

Jaksakaa muutama vuosi rämpiä kompromissejä tekemällä eteenpäin. Puolenkymmenen vuoden perästä olette te vanhemmat ja myös nuorenne kiitollisia, että jaksoitte.