Ilkeä appiukko

”Appiukkoni on diktaattori. Jo seurusteluaikana itkin joka kerta kun kävimme appivanhempieni luona Silloin en uskaltanut puhua edes miehelleni asiasta. Anoppi on täysin alistettu ja alistunut.

Tähän asti olen alistunut appiukkoni hirmuvaltaan. En siis ole antanut samalla mitalla takaisin. Nyt en kestä enää. Ei ole oikeaa itsensä kunnioittamista antaa solvata itseään ja lähimmäisiään mielin määrin.”

Mietit miten kestäisit tässä tilanteessa. Et tahtoisi kokonaan katkaista välejä  mutta tapaamiset vievät kohtuuttomasti voimia ja olet niiden jälkeen pitkään ihan lamaantunut. Miehesi on kyllä puolellasi, mutta hän on tottunut sulkemaan korvansa. Se on hänen suojautumiskeinonsa isänsä hallintavaltaa vastaan. Hän on voimaton muuttamaan tilannetta.

Kenen takia oikeastaan pidätte tiivistä yhteyttä appivanhempiin? Missään ei ole määrätty että meidän on oltava yhteydessä sukulaisiin, joitten kohtaaminen haavoitta  ja vie elämänvoimat. Ymmärsin kirjeestäsi, että he eivät ole teidän hoivastanne ja avustanne riippuvaisia.

Et puhu, miten isoisä suhtautuu lapsiin ja miten he kokevat vierailut. Miehesi haluaa, että vierailette yhdessä koko perheenä mummolassa. Hänkään ei jaksa yksin lasten kanssa kohdata omia vanhempiaan, vaan haluaa minut tuekseen. Hänen tukensa hinta vain on liian suuri. Jos menetät elinvoimasi pitkiksi ajoiksi ja käytät paljon energiaa mielipahan käsittelemiseen,  se on kohtuuton  seuraus koko perheenä kulkemisesta.

Voitte huoleti harventaa tapaamisia. Sinä itse määrittelet omat jaksamisen rajat. Jos miehesi jaksaa useammin lasten kanssa, hyvä niin. Jos lapset ihmettelevät miksei äiti lähde, vastaa rehellisesti, että et jaksa, kun sinulle tulee mummolassa usein niin paha mieli siitä mitä ukki sanoo tai tekee. Näin lapsesikin näkevät, että vanhakaan ihminen ei voi käyttäytyä miten vaan. Hänenkin on otettava vastuu käyttäytymisensä seurauksista. Nyt seuraus on se, että äiti ei jaksa käydä mummolassa. Ei sinun tarvitse isoisää moittia, toteat vain, mitä hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun. Muilla on oikeus kokea isoisä omalla tavallaan ja tykätä hänestä. Sinä et tarjoa omaa kokemustasi ja omia tunteita muille omaksuttavaksi.

Jos lapsesi haluavat vierailla useammin esim. keskenään  se lienee myös mahdollista, jos ikää on riittävästi. On tosi hyvä, että miehesi ymmärtää sinua eikä vähättele tunteitasi. Hänen tilanteensa kuitenkin on erilainen. Hän on lapsesta lähtien kehittänyt selviytymissysteemin isänsä kanssa. Hän osaa sulkea korvansa eikä ota kaikkea tosissaan. Sinä et voi suhtautua niin. Sinä olet sukuun tullut uusi ihminen, joka olet aikuisiällä tutustunut miehesi isään. Luonnollisesti otat hänet tosissaan ja vakavasti, niin kuin yleensä vieras ihminen otetaan vakavasti. 

Kumpikaan ette usko isoisän muuttumiseen, vuosikymmenten kokemukset antavat viitteen siihen suuntaan. Samalla mitalla takaisin antaminen tuskin auttaa muuta kuin oman kiukun purkamisessa, joskus sekin on riittävä syy oman mielipiteen ja tunteitten ilmaisuun , mutta jatkuvana ratkaisuna se tuhoaa enemmän kuin parantaa.

Ainoa mielekäs muutos voi olla muutos systeemissä. Siihen teillä on kaikki mahdollisuudet.