Huutaminen sallittu

”Tunnen kelvottomuutta ja epäonnistumista kun joudun tosiasian eteen, että olen huutanut kurkku suorana lapsilleni. Kun he olivat pienempiä, pystyin asialliseen selittämiseen ja neuvotteluun heidän kanssaan. Aikaa siinä kyllä joskus meni. Nyt kun vanhin lähenee murrosikää, ei puhe enää autakaan. Hävettää ja suututtaa”

En jaksa uskoa, että lasten kasvatuksesta kukaan vanhempi selviää huutamatta. Tietysti vanhempi, joka ei elä lasten kanssa arkipäivää voi välttyä tahtojen taistelulta, mutta lasten kanssa arkea elävä joutuu tilanteisiin, jotka koettelevat omia hermoja.

Suomalaisessa kasvatuskäytännössä meillä on taipumus olla äärimmäisyysihmisiä. Liian ankarasta kasvatuksesta siirrytään vapaaseen kasvatukseen, aikuisjohtoisesta kasvatuksesta hypätään lapsijohtoiseen. Huutamisen kanssa on käynyt samalla tavalla. Vieroksumme koti-ilmapiiriä, jossa jatkuvasti huudetaan ja ollaan vihaisia. Päätämme, että meillä ainakin puhutaan sävyisästi, selitetään ja neuvotellaan.

Lasten kanssa on tilanteita, joissa ei voi neuvotella. On olemassa raja, sääntö tai laki, joka on ja pysyy ja meidän tehtävämme vanhempina on pysyä lujina aikuisina, vaikka lapsi nostaisi millaisen metelin tahansa.

On myös tilanteita, joissa ei kannata selitellä. Kun olemme lapselle perustelleet jonkun kiellon tai käskyn ja hän jankuttaa omaa mitä-varten levyään, voimme reilusti lopettaa keskustelun sanomalla ”Sitä varten kun minä sanon”. Olemme joissain asioissa menneet hyödyttömään selittämisen kierteeseen. Lapsi kyllä tietää kiellon tai käskyn perustelun, mutta hän haluaa uuvuttaa aikuisen vastahakoisuudellaan.

Lasten kanssa tulee myös tilanteita, joissa heidän käytöksensä ylittää vanhemman sietokynnyksen. Silloin on luonnotonta olla tyyni ja rauhallinen ja kätkeä todelliset tunteensa. Kyllä lapsen ja nuoren on saatava tietää, että joskus hänen käytöksensä on niin sopimatonta, että aikuinen suuttuu. Siitä hän tietää, että aikuinen on tosissaan eikä ole yhdentekevää miten lapsi käyttäytyy.

Vapauta hyvä ihminen itsesi. Huutaminen on sallittu silloin kun siihen on aihetta. Ei lapsi siitä rikki mene. Huolehdi vain, että huutaminen on asiallista. Ilmaiset tunteesi ja sen, miten lapsen käytös haittaa sinua. Älä hauku tai nolaa lapsen persoonaa. Siinä menee raja rakentavan ja repivän huutamisen välillä.

Kun lapselle näytetään välittäminen, ilo ja kiintymys, kyllä sinne mahtuu myös kiukku ja suuttumus. Se on elämää.