Erotako – puhuttaa

Olen saanut paljon palautetta Sanan 1/1998 pulmapalstan vastauksesta ”Erotako vai ei”. Jotkut ovat kertoneet omista kriiseistään ja samoista vastenmielisyyden tunnoista, joita kysyjällä oli. Vuosien kipuilun tuloksena avioliitto on päässyt selvemmille vesille ja nyt kirjoittajat ovat syvästi kiitollisia, että eivät eronneet ratkaisuna umpikujaan.

Olen saanut kirjeitä, joissa avioliiton kriisit ovat ajaneet itsetuhoon. Silloin on jälkeenpäin herännyt kysymys, olisiko ero ollut parempi kuin kuolema. Moitteita ovat saaneet uskovien neuvot, ettei saa erota. Monet ovat myös ne kirjeet, joissa kerrotaan, että avioliiton puolesta rukoileminen ja esirukoukset eivät ole muuttaneet mitään. Ihmiselämän ja avioliittojen kipu on monikasvoista.

Aavistin reaktiot  ja siksi vastasin kysymykseen erittäin aralla miellä. Jokaisesta sanastani olen vastuussa. Jollekin oli tullut tunne, että perheneuvojat ajavat käärmettä pyssyyn epätoivon vimmalla eli että ei saa erota.

Kenestäkään ei ole toiselle neuvonantajaksi. Jokainen joutuu viimekädessä käymään kipeimmät kamppailunsa yksin .Neuvonantajiakaan ei voi syyttää sopimattomista neuvoista. He antavat inhimillisen ihmisen neuvoja uskovaisinakin.

Ammatti-ihmiset  tietävät työnsä puolesta ja useista tutkimuksista, että avioeroa katuu jälkeenpäin  puolet eronneista.  Neljäsosa pääsee eroamalla eroon joistakin ylivoimaisista ongelmista, mutta tilalle voi tulla uudenlaisia ongelmia. Tätä ryhmää eronneista pyritään tukemaan  esim. perheneuvonnassa tai eroryhmissä. Neljäsosalle ero on ollut suuri helpotus ja uuden elämän alku.

Tuohon  jälkeenpäin katuvaan joukkoon  kuuluvat ihmiset  pyytävät tavan takaa kertomaan eroa miettiville: ”Etsikää viimeiseen asti muita  ratkaisuja. Tehkää työtä parisuhteen eteen ajoissa” Kun on kaikkensa tehnyt ja seinä on edelleen vastassa silloin ei jää tilaa myöhemmin miettiä, oliko ero sittenkin liian hätiköity ratkaisu.. Neuvoa kysyvä ja erosta epävarma ihminen ei ole vielä sisäisesti valmis eroamaan. Niissä tilanteissa eivät kaikki ovat ole vielä sulkeutuneet.

Puolet eroista voitaisiin välttää, jos vakavammin sitoutuisimme  avoliittoon” i nöd och lust” eli myötä ja vastoinkäymisissä. Meidän onnea ja mielihyvää etsivä aikamme kuitenkin kaihtaa vastoinkäymisiä ja pahoja päiviä. Silloin tähyilemme sellaisia liittoja, joissa näyttää menevän hyvin ja tulemme entistä tyytymättömämmiksi.

Vain osa rakkaudesta onnea 

Rakkautta ja rakastumista tutkinut prof Kaarina Määttänen kiteyttää tutkimustuloksensa havaintoon ”Vain osa rakkaudesta on onnea ja senkin eteen pitää tehdä työtä”. Hän on puhunut viime aikoina rohkeasti avioliiton puolesta ja romuttanut myyttiä  helpoista ja  jatkuvasti onnellisista parisuhteista.

Kyllästymisen tunteen ja arkisuuden keskellä kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä hyvää meillä on, minkä asioitten en toivoisi puolisossani muuttuvan. Niitäkin on. Jos pidämme ajattelun painopisteen siinä, mitä meillä ei ole, mitä meiltä puuttuu, tulemme toivottomiksi. Alamme ruokkia tyytymättömyyttä.

Tapasin pariskunnan joka oli ollut naimisissa yli kolmekymmentä viisi vuotta. Ihmettelin ääneen noin pitkää  koossa pysynyttä liittoa. Puolisot kertoivat, että välillä on ollut tosi  vuotta yhdessä eli kaksi toisistaan vieraantunutta yksinäistä ihmistä.

Kysyin heiltä pitkän avioliiton salaisuutta kaikesta huolimatta. Puolisot katsoivat metkasti toisiinsa ja vaimo sukkelampana levitti  sormensa silmien eteen ja sanoi: ”On pitänyt oppia katsomaan toisen virheitä sormien läpi”  Siihen molemmat naurahtivat  ja mies nyökkäsi.

Jokaisessa on piirteitä, joita ei voi muuttaa. Jatkuva huomautteleminen  nakertaa parisuhteesta ilon ja lämmön.. Kasvusuunnaksi voisi ottaa hyväksymisen. Parisuhteessa voi ilmetä asioita, joita ei voi hyväksyä, koska ne loukkaavat toisen persoonaa esim. uskottomuus, alistaminen tai väkivalta. Nämä poissuljettuna jää paljon eripuraisuuden alueita, joilla rauha saavutetaan vain hyväksymällä toinen ja antamalla tilaa hänen persoonalliselle omituisuudelleen.

Jos ikää myöten paranevan avioliiton  salaisuudeksi  osoittautuu toisen vikojen katselu sormien läpi, sitä voimisteluliikettä kannattaa alkaa harjoitella  ajoissa.