Mikä tökkii
Mikähän minussa on vikana, kun minua tökkii lehdissä julkkisten ja uusien rakkaiden onni-tarinat. Olenko kateellinen vai mistä kiikastaa. Itse olen puurtanut samassa parisuhteessa jo neljänesvuosisadan. Välillä paistaa aurinko ja välillä myrskyää. Ajattelen niitä hylättyjäkin myötätunnolla.
Ehkäpä tökkiminen on sitä, että näet silmiesi edessä laajemman kuvan. Näet entisen perheen, sen arjen ja myrskyt. Näet lapset ja heidän kotinsa. Näet salaihastuksen mukanaan tuoman unelman paremmasta elämästä. Näet ihastuneen puolison haluttomuuden korjata omaa parisuhdetta ja tehdä onnen puutarhaa oman perheen sisällä. Kuviesi taustalla on oman elämäsi arki, pettymykset ja ponnistelut paremman yhteisen elämän puolesta.
Ehkä näet, että uusi-onni juttujen palapelistä puuttuu monta olennaista palaa. Siitä puuttuu ex-puolison tarina ja lasten tarinat. Voisi melkein ajatella, että uusiorakas-juttu olisi oikeutettu vasta sitten kun kaikki palat olisivat kohdallaan. Jokainen palapelin osanen voisi esiintyä samassa jutussa ja kertoa, että hänellä menee hyvin. Kieltämättä kuva uudesta onnellisesta parista on yksipuolinen, jos samanaikaisesti on olemassa monta haavoitettua entisen perheen jäsentä jossain piilossa murheensa kanssa.
Eivät entisen perheen isot eikä pienet lapsetkaan ole ihastuneita vanhempiensa salarakas-kuviosta syntyneistä uusioperheistä. He tuntevat itsensä petetyksi. He tietävät, että vieraan ihmisen paikka oman vanhemman rinnalla kuuluisi toiselle omalle vanhemmalle. Heillä on liian monta avointa kysymystä, joihin he eivät ole saaneet vastausta. Useimpien perustunteeksi jää “Me emme olleet tarpeeksi hyviä, tarpeeksi tärkeitä. Isä/äiti vaihtoi kodin parempaan kotiin” Tuo haava parantuu hitaasti eikä uuden parin julkisuus ainakaan paranemista nopeuta.
Perheen hajoamiseen sisältyy paljon pettymystä ja surua. Ero voi koskettaa ydinperheen lisäksi kipeästi sukua ja läheisiä ystäviä. Suru ja uuteen tilanteeseen totutteleminen vie voimia kymmeniltä ihmisiltä yhden eron kohdalla.
Uuden rakkauden löytäminen tässä maailmassa ei ole kovin vaikeaa. Vanhan rakkauden vaaliminen on haasteellisempi tehtävä. Siihen tehtävään paneutuvaa voisi nimittää sankariksi.