Christina

Christina-lehden kysymyksiä

Nainen kirjoittaa ja kysyy.

Tämän päivän maailmassa lastemme elämään vyöryy asioita, joista meidän lapsuudessamme ei ollut mitään tietoa. Haluaisin kysyä miten voisin suojella lastani kaikelta siltä, mitä pienen lapsen ei vielä tarvitsisi kuulla eikä nähdä. Heti kun lapsi sulkee kodin oven, hänelle kaveripiirit kertovat mitä ovat nähneet ja kuulleet. Aina ei voi myöskään tietää koulujemme opetustavoista. Kaikki tuntuu olevan sallittua seksiä myöten. Eikö vanhanajan hyviksi koetut ja opettavat laulut olisi otettava kouluissamme uudelleen käyttöön.

– Olisiko sellaista mallia miten voisin auttaa lapsia elämään nopeasti kehittyvän tietotekniikan ja virtuaalimaailman kanssa? 

Tietotekniikan kehityksessä kärryllä pysyminen edellyttää myös aikuisilta valveilla oloa. Kun vanhemmat opettelevat itse uuden tekniikan käytön, heillä on mahdollisuuksia valloittaa virtuaalimaailmaa yhdessä lapsen kanssa. Mediakasvatusta voi opiskella vaikkapa Unna Lehtipuun  ”Ruuturitari ja digidonna”-kirjan kanssa.

– Miten auttaa lasta sanomaan EI päihteille tai huonolle ja arveluttavalle kaveriseuralle? 

Avain lapsen terveeseen selviämiseen nykyaikana on lapsen terve itsetunto. Kun lapsi saa kotinsa eväinä vahvan itseluottamuksen ja omanarvontunnon, hänen on helpompi olla erilainen ja kulkea omaa tietään. Hän voi jopa olla avuksi arveluttavalle kaveriseuralle ja olla tienviittana parempia elämänarvoja kohti.

– Miten lasta kotona tulisi rohkaista sanomaan Ei ja vastaavasti Kyllä?

Kun lapsella ja vanhemmilla on lämpimät ja läheiset suhteet kodissa, lapsi omaksuu myös vanhempiensa elämänarvot. Aina lähelle murrosikää lapsi luottaa vanhempiinsa ja uskoo, että nämä ovat oikeassa. Murrosiässä hän punnitsee itse, miten haluaa elää. Pohjana on kuitenkin kodissa omaksutut elämän arvot. Osan hän säilyttää ja osan ehkä hylkää.

– Tai saako lapsi kotona sanoa vanhemmilleen ei tai kyllä?

Vanhempien yksi tehtävä on oppia kuulemaan lapsiaan. Silloin lapsella on tilaa sanoa myös EI ja ilmaista toivomuksiaan ja tarpeitaan. Aina lapsi saa mitä tahtoo, mutta hänen on saatava myös kokemuksia siitä, että häntä kuunnellaan ja hänen mielipiteitään otetaan todesta.

– Voiko kodin vaikutus ulottua silloin kun lapsi sulkee kodin oven ja astuu maailman keskelle? 

lapsen kanssa eletyn elän hedelmät näkyvät kodin ulkopuolella. Vanhempien oma esimerkki ja lasten ja vanhempien välinen hyvä suhde ovat edellytyksiä sille, että lapsi arvostaa vanhempia ja kodin vaikutus ulottuu hänen omiin valintoihin asti. 

– En ole kuullut, että yhteiskunnalla olisi tarjottavana vanhemmuuteen tähtäävää koulutusta. Voiko vanhemmuuteen kasvaa pelkästään elämällä yhdessä lapsen kanssa vai onko siihen kursseja?

Vanhemmille on tarjolla jonkin verran tukea vanhemmuuteen. Neuvolat ovat upea suomalainen järjestelmä Mannerheimin lastensuojeluliiton toimesta on vanhemmille tarjolla monenlaisia vertaisryhmiä useilla paikkakunnilla. Eri kunnissa on olemassa monia hankkeita ja projekteja lapsiperheiden tukemiseksi ja niitten yhteydessä vanhemmille tarkoitettuja ryhmiä ja koulutusta. Kirkko on järjestänyt perhekouluja ja vanhempainryhmiä.

Vanhemmaksi kasvetaan elämällä lapsen kanssa. Tämän päivän maailma on kuitenkin niin erilainen kuin vanhempien omassa lapsuudessa, siksi on hyödyllistä pohtia kasvatuskysymyksiä muitten vanhempien kassa. Meillä on tänä päivänä nuorina vanhempina sukupolvi, joista monet ovat olleet päivähoidossa ja kotielämä perheen kanssa on jäänyt vähäisemmäksi. Heillä ei ole selkeää mallia kotielämästä ja kasvatuksesta. He hyötyvät suuresti esim. vanhempainryhmien keskusteluista.

Äiti kysyy.

”Olenko minä parempi?”

Perheessämme on kaksi lasta. He tuntuvat olevan jännittyneitä ja stressaantuneita. Heillä on kilpailutilanteita siitä, kumpi heistä olisi parempi ja tehokkaampi. Olemme yrittäneet antaa hyväksyntää rakkauden muodossa, se ei tunnu paljonkaan auttavan. Olenko minä parempi?, tuntuu olevan kysymys, johon haetaan koko ajan vastausta.

Lapsuuteen kuuluu luonnostaan jonkunlainen kilpailu. Lapset kisailevat keskenään milloin mistäkin; kuka on paras, kuka pääsee pisimmälle, kuka muistaa eniten jne. Niin kauan kun siitä ei tule hyväksymisen ja ihmisarvon mitta, ei ole mitään hätää. Pieni kilpailu voi olla myös kehittymisen kannustus.

Sisarusten välillä on usein alitajuista kateutta, josta he itsekään eivät ole oikein tietoisia. Kahdesta lapsesta kumpikin haluaa olla hyvä ja näkyvä. He eivät vielä ymmärrä, ett toisen onnistuminen tai paremmuus ei ole itseltä pois.

Lasten kanssa voi vaivihkaa opetella iloitsemista vuoronperään kummankin onnistumisista. Jos toisen paremmuus on jossain tilanteessa hankala kestää, silloin voi osoittaa lapsen omassa elämässä jonkun onnistumisen tilanteen. Silloin hän vakuuttuu, että vanhempi kyllä huoma hänetkin.

Pienestä kisailusta ei kannata tehdä kovin suurta numeroa. Ajattele pikemminkin, että lapset ovat vielä keskenkasvuisia ja opettelevat sosiaalisen elämän taitoja.