Kestääkö perhe opiskelun

”Olen kolmen ala-asteikäisen lapsen äiti, yksi on esikoululainen. Olen saanut opiskelupaikan toisesta kaupungista. Opiskelu kestäisi ehkä kolme-neljä vuotta. Joutuisin asumaan viikot poissa kotoa. Tietysti välillä voi olla joitain etäjaksoja, jolloin saan olla kotona. Olen epävarma siitä, kestääkö perhe äidin poissaolon. Toisaalta miehenikin oli paljon poissa, kun lapset olivat pieniä.”

Kun kerran suoraan kysyt, niin vastaan sinulle suoraan sen tiedon ja kokemuksen perusteella, joka minulle on kertynyt äidin pitkien poissaolojen vaikutuksesta lapsiin ja perhe-elämään. Luonnollisesti pidät oikeutena ja kohtuutena sitä, että sinulla olisi mahdollista täydentää opiskelujasi ja saada kiinnostava ammatti. Aivan oikein kyselet, sopivatko sinun tarpeesi ja perheen tarpeet yhteen kenenkään pahemmin kärsimättä.

Lapsesi kyllä pärjäävät ilman sinua. Miehesi pystyy huolehtimaan heidän ulkoisista tarpeistaan ja täyttämään isän paikan henkisellä puolella. Mutta äidin paikkaa hän ei pysty täyttämään. Lapsilla on usein läheisempi tunnesuhde äidin kanssa. Se on muotoutunut tiiviistä yhteydestä jo syntymähetkestä lähtien. Äidin menettäminen jättää lapseen ison aution paikan, tunnetyhjiön. Lapsen tunnetyhjiön hoitaminen onnistuu huonosti etätyönä, vaikka kännykät ja sähköpostit olisi käytössä.

Tutkimustiedon mukaan äitinsä menettäneet tytöt näyttävät olevan yliedustettuna murrosiän äärimmäisyyksiin menevissä riskiryhmissä. Huonosti voivalla ja ankarasti kapinoivalla tytöllä saattaa olla äiti, mutta tämä on ollut poissaoleva tytön tärkeinä lapsuuden vuosina . Murrosiässä lapsi purkaa pikkuhiljaa kertynyttä pahaa oloaan riskikäyttäytymisellä. Vaikka äiti olisi silloin palannut takaisin tytön elämään, tämä protestoi kapinallaan äitiä vastaan.

Omat havaintoni ovat samansuuntaisia. Murrosiässä pahoinvoivan ja tuhoavasti kapinoivalla nuorella saattaa olla tavalliset, lapsistaan huolehtivat ja perhettä arvostavat vanhemmat. He ovat ymmällä, miksi heidän lapsensa voi huonosti. Kyselyyn, missä äiti oli silloin kun lapsi oli kasvuiässä, saan usein vastauksen, että äiti on ollut tavalla tai toisella poissa tai hänen energiansa on ollut kokonaan kiinni jossain muussa kuin lapsen tarpeitten huomioimisessa. Joskus tuhoavasti käyttäytyvien poikien taustalla on samalla tavalla menetetty isä.

Murrosiän pahoinvoinnista voidaan toki selvitä, mutta se vaatii vanhemmilta suuria ponnistuksia. Heidän on pystyttävä antamaan kipuilevalle lapselleen se, mikä jäi antamatta aikanaan. Välittämisen, huolenpidon ja rakkauden antaminen kapinoivalle murrosikäiselle, joka pyristelee irti vanhemmistaan, on taitolaji, johon aina tahdo voimat  ja kärsivällisyys riittää.

Elämässä ei voi kaikkea saada yhtä aikaa. Jos olet saanut lapset, elämääsi ei mahdu samanaikaisesti kaikkea muuta mielenkiintoista ja tärkeää, kun he ovat kasvuiässä. Epävarmuutesi on sydämesi puheenvuoro, jota sinun on hyvä pysähtyä kuuntelemaan.