Lasten seurustelut
”12-vuotiaamme on alkanut seurustelemaan. Nyt hänen pitäisi päästä elokuviin pojan kanssa. Seurusteluvillitys luokalla on ilmeisesti alkanut viime talvena, kun jotkut alkoivat pitää kotibileitä, joihin kutsuttiin tyttöjä ja poikia. Kehittyvätkö lapset nykyään aikaisemmin kuin ennen.”
Voit sanoa seurustelevalle lapsellesi ihan suoraan, että elokuviin ei mennä pojan kanssa. Perustele, että kahdentoista vuoden ikä ei ole vielä mikään seurusteluikä. Ensin pitää harjaantua ystävyyssuhteissa samaa sukupuolta olevien kanssa, sitten vasta on kypsyyttä seurustelemiseen. Ikärajathan ne on monessa muussakin kypsyyttä vaativassa asiassa.
Ala-asteikäinen elää kehityksessään vaihetta, jolloin eroottinen kiinnostus toista sukupuolta kohtaan ei ole herännyt, ellei eroottisesti ylivirikkeinen ympäristö ole sitä herättänyt. Lapsen luonnolliseen kehitykseen kuuluvat tässä iässä ystävyydet samaa sukupuolta olevien kesken. Niissä opitaan puhumaan ja kuuntelemaan, kertomaan salaisuuksia ja olemaan luotettava. Niissä petytään ja opitaan selviämään pettymyksistä, niissä riidellään ja sovitaan. Niissä voidaan oppia selvittämään erimielisyydet, loukkaamiset ja loukkaantumiset
Lapsuuden ystävyyssuhteet ovat hyvä ihmissuhdekoulu tulevia seurustelusuhteita varten. Varhain aloitetut seurustelut syrjäyttävät lapsen kypsymisen omassa tahdissaan. Kun kiinnostus toista sukupuolta kohtaan herää, monet muut asiat jäävät sivuun Lapsuus jää kesken.
Aikuisina voimme tarkistaa omaa osuuttamme lapsen seurusteluvillitykseen. Puhummeko lastemme sulhasista ja morsiamista, tuemmeko heidän kiiruhtamistaan nuorisokulttuurin käyttäytymismuotoihin pukeutumisessa, vapaa-ajan vietossa, television katselussa tai musiikin kuuntelussa?
Annetaan lasten olla lapsia. Nuoruutta ja aikuisuutta ehtii elämässä ihan tarpeeksi. Ja seurustellakin ehtii, vaikka ala-asteikäinen odottaisi vielä viisi vuotta.