Kysele vaan

Ekaluokkalainen aloitti koulunsa. Oli se tärkeä kohta meille vanhemmillekin. Olemme kovasti kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä ja päivän tapahtumista. Kyselemme. Saamme vastaukseksi “En mä tiiä”, “En mä jaksa vastata”tai “Älä aina kysele”Onko lapsen yksityisyyttä kunnioitettava ja lakattava kyselemästä?

Kyselemisellä osoitat lapsellesi, että olet hänestä kiinnostunut ja että arvostat koulunkäyntiä. Miten muuten voisit ilmaista kiinnostustasi lasta ja hänen päiviään kohtaan. Kyselemättömyys ja lapsen yksityisyyden kunnioittaminen ovat ihan eri asioita. Kyselemättömyys voi olla välinpitämättömyyttä. Yksityisyyden kunnioittaminen on sitä, että lapsella voi olla myös omia pieniä salaisuuksia.

Ensimmäisen luokan alku on tärkeä taitevaihe. Silloin luodaan  perheen koulunkäyntikulttuuri. Jos alusta asti ilmaiset kiinnostumistasi koulua kohtaan esimerkiksi kyselemällä, lapsi vähitellen oppii, että se kuuluu asiaan.

 Lapsen “En mää tiiä”-tyyppiset vastaukset voivat olla harjaantumattomuutta. Hänelle on tapahtunut paljon uusia asioita eikä hän osaa niitä vielä jäsentää. Älä suostu uskomaan, että lapsi olisi haluton vastaamaan. 

Varaa kuulumisten vaihtoon kiireetön hetki. Aloita yksinkertaisista kysymyksistä. “Mitä teitte välitunnilla”, Kenen kanssa leikit?, Mitä teillä oli ruokana? Mitä tunnilla tehtiin?

Muistan äidin, joka luovutti kyselemisen kun sai vastaukseksi vain “Älä aina kysele”-murahtelua. Hän ajatteli kunnioittavansa lasta ja hänen toivettaan olla rauhassa. Jonkun ajan kuluttua hän huomasi etääntyvänsä lapsestaan. Yhteiset puhumiset vähenivät. Kumpikin eli omaa elämäänsä.

Jos luovut kyselemisestä nyt, et myöhemminkään tule saamaan kysymyksiisi vastauksia. Kuitenkin teillä on vielä edessä toistakymmentä yhteisen elämän vuotta. Kun puheyhteys säilyy ja välillä vanhempi ylläpitää sitä tietoisestikin, pysyy puhumisen väylä avoimena. Tulee päiviä, jolloin lapsella on puhuttavaa ja kysyttävää. Hän tietää kenen puoleen voi kääntyä.