Meille tulee vauva

Elämänlangat / Kotimaa tammikuu 2003

”Kun me huomasimme olevamme raskaana, menin kirjastoon ja etsin kaikki raskautta käsittelevät kirjat” kertoi eräs ensi kertaa isäksi tuleva mies.  Hän oli oivaltanut, että raskaus on yhteinen asia. Yhä useammin ensimmäinen raskaus on odotettu asia. Lapsella on mahdollisuus tulla kotiin, jossa hänet toivotetaan tervetulleeksi. 

Suomalaisten ensisynnyttäjä-äitien  keski-ikä on nykyisin 28 vuotta ja isien 30 vuotta. Biologisesti ajatellen naisen hedelmällisyys on parhaimmillaan alle 23-vuotiaana. Keskimäärin perheeseen syntyy 1,8 vauvaa. 

Tila lapselle 

Isäksi ja äidiksi tulemisen ajatukseen vanhemmat saavat totutella yhdeksän kuukautta. Parikeskeisestä elämänvaiheesta ollaan siirtymässä perhekeskeiseen. Taakse on pitänyt jättää myös minäkeskeinen yksin elämisen kausi. Odotuksen herättämät kysymykset ja tuntemukset vaihtelevat miellyttävästä epävarmuuteen. Väliin mahtuu onnea ja ylpeyttä, huolta ja ahdistusta. 

Odotusaikana voivat omaan lapsuuteen ja vanhempiin liittyvät kokemukset nousta mielen. Vanhempien    omat lapsuudenkokemukset ja niihin liittyvät tunteet vaikuttavat voimakkaasti oman lapsen hoitamiseen. Hyväksi vanhemmaksi kasvamisen edellytys ei onneksi ole oma hyvä lapsuus. Olennaista on nähdä omat lapsuudenkokemukset sellaisina kuin ne ovat olleet. Silloin voi miettiä, mitä omien vanhempien kasvatusmalleista haluaa siirtää omaan vanhemmuuteen ja mitä ei. 

Vanhemmuuteen valmistautuvien kannattaa keskenään jakaa omia muistojaan ja ajatuksiaan lapsuudestaan ja kasvatuksestaan. Puolisoa on helpompi ymmärtää, kun saa tutustua siihen lapseen, joka tämä on aikanaan ollut. 

Vauvan syntymää odotellessa on hyvää aikaa pohtia tulevaa kasvatustehtävää. Tuttavaperheiden perhetilanteita seuraamalla ja muitten kokemuksia kuuntelemalla voi oppia paljon. Etukäteen on myös hyvä miettiä, miten sovitetaan yhteen työ ja perhe-elämä. Mihin mahtuvat harrastukset, mitä säilytetään, mistä luovutaan? Kuinka perheessä pidetään isyysvapaa, hoitovapaa ja vanhempainvapaa? Millaisia muutoksia tarvitaan perheen arjen työnjakoon? 

Lapsen elämä kohdussa 

Vasta parinkymmenen vuoden aikana on tiedetty, miten paljon tietoinen kohdussa oleva lapsi on häntä ympäröivistä tapahtumista. Ennen syntymää lapsella ei ole älyllistä elämää, mutta sitä enemmän hän on tietoinen, tunteva ja vaistoava olento. Lapsi kohtaa äitinsä tunteet: mitä äiti ajattelee itsestään, lapsestaan ja muista asioista. Lapsi ei osaa erottaa, mitkä tunteet liittyvät häneen, mitkä taas johonkin muuhun. Siis äidin kaikki tunteet liittyvät lapsen kokemusmaailmassa häneen itseensä. 

 Pitkäkestoiset negatiiviset tunnetilat horjuttavat lapsen levollisuutta. Äidin jatkuva stressi, väsymys ja huolet synnyttävät lapsessa tunteen, että hänelle ei ole tilaa olla olemassa. Hänen on pyydettävä anteeksi olemassaoloaan jo ennen syntymäänsä, koska hänen odotuksensa aiheuttaa äidille niin paljon murhetta. 

Kaikki, mikä virkistää, luo elämäniloa ja tyytyväisyyttä äidille, koituu lapsen hyväksi. Isän yksi tehtävä odotusaikana on huolehtia vaimonsa mielen hyvinvoinnista. Samalla hän ruokkii ja hoivaa tulevaa lastaan. 

Kun tuleva äiti hoitaa itseään ja noudattaa vauvan hyvinvointia tukevia elämäntapoja, hän samalla viestittää lapselleen: ”Rakastan sinua, pidän sinusta huolta, teen kaikkeni, että sinulla olisi hyvä olla” 

Lapsen odottaminen synnyttä naisessa pelkoja jaksamisesta, huolta elämänmuutoksesta ja lapsen terveydestä. Pelkojen vankina äiti on aiheuttamassa levottomuutta lapselleen. ”Lapsen puolesta pitää rukoilla paljon  jo kohdussa” neuvoi mummoni jo siihen aikaan, kun minulla ei ollut lapsista mitään tietoa.  Nyt kuusi raskautta kokeneena ymmärrän hänen puheensa hyvin. Kun huolensa saa kertoa turvallisesti Luojalle ja lapsen Luojalle, pelon mittasuhteet muuttuvat. Kaikki ei enää olekaan vain ihmisen varassa. 

Kun lapsi alkaa liikkua raskauden puolivälissä, vanhempien kiinnittyminen lapseen konkretisoituu. Lapsi saa ensimmäisen vuorovaikutuskontaktin äitiinsä, kun tämä reagoi hänen liikkeisiinsä. Äidin ja lapsen välinen intuitiivinen yhteys on voimakkaimmillaan raskauden viimeisinä aikoina ja muutaman päivän syntymän jälkeen  

Odotusaikana äidille tapahtunut kriisi voi katkaista äidin ja lapsen yhteyden. Äidin huomio siirtyy pois lapsesta kriisin käsittelyyn. Hän lakkaa reagoimasta lapsen kontaktiyrityksiin. Lapsen luottamus äitiin tulee loukatuksi. 

Kontakti isään 

Raskauden toisella puoliskolla isäkin saa fyysisen kontaktin lapseensa. Silloin lapsi kuulee ja erottaa perheensä ääniä. Isän ääni tulee hänelle tutuksi. Isä voi yhtä hyvin kuin äitikin jutella lapselle, kertoa rakastavansa lasta ja odottavansa tämän syntymää. Viesti kyllä mene perille. 

Lapselle tuo stressaavassa synnytyshetkessä turvallisuutta, kun hän saa kuulla tutun isän äänen toivottavan hänet tervetulleeksi. 

Synnytyksessä mukana olleet isät kuvaavat tapahtumaa ja tuntemuksiaan lähes poikkeuksetta suurenmoisiksi. Hetki, jolloin isä saa vastasyntyneen vauvan ensimmäistä kertaa syliinsä on mieleenpainuva. Elämän ensimmäinen tunti onkin tärkeä isän ja lapsen suhteelle. Synnytyksessä mukana oleminen jouduttaa isän ja lapsen suhteen vahvistumista. 

Tutkimukset ja isien omat kertomukset osoittavat että pidennetyn vanhempainloman pitämisellä on poikkeuksetta myönteinen vaikutus miehiin. Elämään on tullut uutta sisältöä. vanhat stressin aiheet ovat unohtuneet ja työelämänkin arvomaailma on tullut mietittyä uudelleen. Pieni avuton käärö on saanut aikaan käänteentekeviä muutoksia isän ajatusmaailmassa ja tunteissa. 

Pohditaan yhdessä-palsta 

Miten minun käy 

”Jo nyt tunnen itseni ulkopuoliseksi. Vaimo keskittyy vain raskauteensa, siitä keskustellaan kavereitten kanssa ja se on mukana hellissä hetkissämmekin, jotka nekin ovat kovasti harventuneet. Mitenhän minun käy, kun lapsi sitten syntyy? Muuttuuko meidän suhteemme ihan erilaiseksi?” 

Kerro hyvä ystävä tuntemuksistasi vaimollesi. Odotuksesta onnellinen äiti ei aina huomaa miten itse- ja vauvakeskeisiksi hän saattaa muuttua. Muistutettuna hän yleensä tajuaa, että vauvallekin parasta on  vanhempien vahva parisuhde. 

Vaikka raskaus tuo mukanaan uuden ajan parisuhteeseen, lapsen syntymän ei ole tarkoitus uhata suhdettanne millään tavalla. Te yhdessä olette lapsenne vanhemmat. Odotusaikana teillä on hyvää aikaa tutustua taas syvemmin toisiinne. Tarvitsette molemmat hellyyttä toisiltanne. Suhteenne vahvistuminen auttaa teitä jaksamaan syntymän jälkeisen vaiheen, jolloin lapsi on keskipisteenä ja vaatii paljon. 

Seksuaalinen haluaminen voi vaihdella yllättävästi raskauden aikana. Ensin voi vaimo olla väsymyksensä ja huonovointisuutensa vuoksi haluton. Silti hän kaipaa hellyyttä, läheisyyttä ja juttelua. Sitten saattavat hänen halunsa herätä, mutta mies voi tuntea epävarmuutta vauvan kasvaessa. Vauva on läsnä vanhempien hellissä hetkissä ja ajatus voi äkkiseltään tuntua vieraalta. 

 Seksille ei ole raskauden aikana normaalisti mitään fyysisiä esteitä. Asennoissa on käytettävä tervettä järkeä. Raskauden loppumetreillä voi olla paikallaan käyttää mielikuvitusta ja löytää uudenlaisia läheisyyden ja hellyyden muotoja. Niitä tarvitaan vielä synnytyksen jälkeenkin. 

Älä hyvä mies missään tapauksessa suostu ulkopuoliseksi marttyyriksi. Onhan tapahtumassa yksi sinun elämäsi suurimmista asioista. Sinusta on tulossa isä. Nähkää vaivaa siinä, että yhdessä kasvatte vanhemmiksi lapsellenne.