Lupaukset annettu

Istuimme kahvilassa, tuttava ja minä

”Tein monta lupausta uuden vuoden alkaessa. Päätin olla säästäväisempi, liikkua enemmän ja jättää karkit ja kakut väliin. Ja taisin suunnitella jotain remonttia ajankäyttönikin, vähentää TV:n katselua ja turhaa istumista tietokoneen ääressä.” Kuulosti tutulta ”Hyvän alun jälkeen elämä on alkanut lipua entiseen malliin. Parempi kai, ettei lupaisi mitään, ei edes itselleen”,.

Perheellisen ihmisen ei tarvitse miettiä uudenvuoden lupauksia. Lupaukset on jo annettu silloin kun perhettä perustettiin. Vuoden alussa voi kerrata, mitä on tullut luvattua ja palata siihen.

Avioliittoon mennessämme lupasimme, että tahdomme rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä. Hyvinä päivinä rakkaus elää melkein itsestään. Pahoina päivinä rakkauden perusteita koetellaan.

Walther Trobisch, perheneuvonnan uranuurtaja vuosikymmenien takaa totesi, että hänen avioliittonsa tärkein lause pahoina päivinä oli: “I married you“. Lause sisälsi ajatuksen : “Olen mennyt kanssasi naimisiin, siksi  meidän on selvitettävä tämä sotku, siksi meidän on kohdattava nämä vastoinkäymiset.“

Itsensä muistuttamisen yhteisestä lupauksesta motivoi vastuun ottamiseen kun rakkaus alkaa laimentua. 

Toisen lupauksen olemme antaneet lapsillemme  kun olemme kutsuneet heitä elämään. Olemme luvanneet olla heille vanhempia ja olemme luvanneet tarjota heille kodin.

Lapsemme tietävät tämän lupauksen olemassaolon, vaikka emme koskaan ole sitä heille sanoneet.. 

Kun 14-vuotiailta kysyttiin, mitä he pelkäävät eniten – Että isä tai äiti kuolee. ”Uskoisko tuota” sanoo moni murrosikäisen vanhempi. Niin vaan on että lapset luottavat vanhempien pysymiseen vanhempina, vaikka he ovat kuinka hankalia.

Yhtenä aamuna ajaessani pyörällä töihin, kuulin erään talon pihasta surkeaa pikkulapsen itkua:  ”Äiitii,  äitiiii.” Pikkupoika luotti, että äiti olisi se ihminen, joka osaa hänen hätäänsä vastata. Ohikulkijana toivoin, että ovi varmasti avautuisi ja poika saisi avun hätäänsä.

Mitäs jos palaisimme noihin kahteen peruslupaukseen, jotka olemme elämässämme antaneet. Toivottavasti ne nousevat kirkkaina mieleemme aina, kun olemme antamassa muita lupauksia. 

SIIS Perhe ensin niin kauan kun meitä tarvitaan. Joskus tulee uusi vuosi, jolloin meitä ei tarvita. Meilläkin on tyhjä pesä. Kaikki viisi lentäneet omaan elämäänsä.