Kannattaa itkeä

”Elämän kriiseissä ja menetyksissä olen usein kuullut ystäviltä neuvon.: – Älä nyt tuota jää itkemään. Unohda menneet ja jatka elämää taas eteenpäin .- Joskus tunnen olevani epäkelpo, kun itken katkennutta ihmissuhdetta tai kuollutta läheistä sukulaista. Miten karaista itseään itkemättömäksi ja eteenpäin katsovaksi?”

Aavistelen, että neuvojasi on ollut miespuolinen ihminen. Miesten on vaikea joskus kohdata tunteita, joita elämän kolhut heissä synnyttävät. Heidän on vaikea kohdata pettymys ja suru. Heidät on jo pienestä opetettu torjumaan noitten tunteitten ilmaisuna esiin pyrkivä itku. Samalla he ovat kehittäneet elämäntavan, jossa mennään eteenpäin kohtaamatta kipeitä asioita ja niihin liittyviä tunteita.

Kuitenkin kaikella on aikansa, sanoi jo saarnaaja vuosituhansia sitten. Aika on itkulla ja aika on naurulla…Menetyksen jälkeen luonnollinen reaktio on suru. Suru on ilmausta siitä, että olemme pettyneet. Odotukset ja toiveet eivät ole toteutuneet. 

Ihmissuhteissa teitten eroaminen saattaa joskus olla järkevä ja oikea ratkaisu. Silti se jättää jälkeensä surun ja laukaisee itkun. Sitä ei pidä kieltää tai torjua. Itselle on hyvä selvittää, mitä itken. ”Turha hänen peräänsä on itkeä”, sanot ystävien lohduttavan. Et ehkä itkekään poismenneen perään. Sen sijaan itket pettymystä, että tilanne on nyt erilainen, mitä olisit odottanut. Ja ehkä itket tyhjää paikkaa, jonka toisen poismeno jätti jälkeensä.

Vuoden lopulla on joskus hyvä katsoa taaksepäin. Silloin voi joutua kohtaamaan kivun, jota  elämän kriisit ovat tuoneet. Antaa surun tulla uudelleen, jos se on vielä kesken. Surtu suru tekee tilaa uudelle. Sen sijaan suremattomat surut ja torjutut pettymykset kasaantuvat ihmisen tunteisiin. Käsittelemättömät tunteet tulevat pintaan ahdistuksena ja selittämättömänä pahana olona joskus myöhemmin. Tai joskus ne tulevat fyysisinä oireina, jos emme ole pystyneet kohtaamaan ahdistuksen viestiä ja käsittelemään sitä. Silloin on ehkä vaikea löytää ahdistuksen alkuperää.

Ihmisen kokemusmaailma noudattaa omia lainalaisuuksiaan .Kaikki tunteet vaativat tilansa – myöskin surun ja pettymyksen tunteet. Oikoteitä ei ole olemassa.  Surun aikana on nopeusrajoitus. Ylinopeudella kiiruhtamisesta on yleensä huonoja seurauksia.

 Itkun jälkeen voi uuteen vuoteen astua keventyneenä. Pysähtymisen ja surun jälkeen tulee aika myös eteenpäin katsomiselle.