Vauvaperheen pulma
“Olen äitiyslomalla. Vanhempi lapsemme on kolmevuotias. Mietimme mieheni kanssa, laittaisimmeko isomman päiväkotiin, jossa hänellä on vielä paikka jäljellä. Siellä hänellä on kavereita ja paljon tekemistä. Täällä kotona hän pitkästyy ja on sitten kiukkuinen. Päiväkoti oli hänelle tosi hyvä paikka ja henkilökunta ammattitaitoista. “
Lapsen tilanteita pohdin yleensä luonnonmukaisuudesta käsin. Tässä kysyn, mikä on lapsen luonnonmukaisin paikka? Kotipa tietenkin, silloin kun se on mahdollista. Mitä kolmivuotiaasi tällä hetkellä tarvitsee? Sanoisin, että hän tarvitsee kotia, kodin ihmisiä ja tavallista kodin elämää.
Kolmevuotiaallesi on suuri etuoikeus, kun hän voi olla kotona. Hän saa elää kodin arkea, tutustua uuteen sisarukseensa ja yhdessäolo sinun kanssasi vahvistaa myös teidän välistä suhdetta. Tuota suhdetta tarvitaan vielä usein hänen elämänsä aikana. Tiukoissa elämän solmukohdissa ei hyvistäkään päivähoitokavereista ole paljon apua, mutta läheinen suhde vanhempiin ja sisaruksiin voi tukea solmuista selviämistä.
Päivähoidossa kolmivuotiastasi vaivaisi alitajuisesti ajatus; mitä kivaa äiti ja vauva tekevät päivisin, kun en ole kotona. Siinäpä on sitten siemeniä myös mustasukkaisuudelle.
Ajattelet, että lapsellasi olisi monipuolista tekemistä päivähoidossa. Se on ihan totta, mutta myös teillä kotona on tarjolla monenlaista puuhaa. Tavallisen elämän virikkeet ovat arvokas kasvualusta lapselle. Kiukku kuuluu kolmivuotiaan elämään. Hänhän yrittää parhaillaan tulla toimeen heräävän tahtoelämänsä kanssa. Sinulla on erinomaiset mahdollisuudet tukea lastasi selviämään kiukkunsa kanssa. Hän saa kotona isomman osan aikuisen läsnäoloa ja ohjausta kuin mitä hoidossa olisi mahdollisuus.
Vaikka kahden pienen lapsen kanssa kotona oleminen on työlästä, on se kuitenkin mahtava etuoikeus. Anna vanhemmuudelle sinussa tilaa. Se kasvaa vain elettäessä lasten kanssa.