Kivet

Koetapa arvata, mitkä ovat suosikki matkamuistojani nykyään. No kiviä, minä kannan jos mieleen juolahtaa, että täältä haluan jonkun muiston itselleni. Kaikki alkoi siitä, kun olimme nuorimman lapsemme kanssavierailulla vanhimman lapsemme luona Englannin länsi rannikolla. Tyttö löysi rannalta kauniita kiviä ja vielä kauniimpia simpukan koteloita. Niinpä sitten joka aamu oli suunnattava rannalle, kun vuorovesi oli matalalla. Ja aina sieltä löytyi ”kato kun ihana”-kiviä. Tyttö kantoi kotimaahan niin paljon kiviä kuin matkatavaroiden painorajoitus salli. Vieläkin kukkaruukkumme ja muutama lasipurkki pursuu tuolta matkalta peräisin olevia tuliaisia. Kauniitahan ne ovat.

Kivien kasaaminen on peräti raamatullinen toimenpide. kun Israelin kansan koki matkallaan jonkin Jumalan väliintulon, erityisen tapahtuman tai siunauksen, Jumala kehotti kasaamaan kiviä muistoksi ja muistutukseksi Jumalan hyvistä teoista. Hän sanoi, että kun lapsenne aikanaan kysyvät, mitä nuo kivet merkitsevät, niin kertokaa heille, mistä ne muistuttavat. Niin että miksi emme mekin nimeäisi jotain kiveä muistuttamaan rukousvastauksesta, Jumalan yllätyksestä tai lohdutuksesta.

Aika kiva oivallus, kun jossain perheleirillä lapset etsivät kiviä ja sitten maalaavat itselleen ja perheelleen leirimuiston. Peräti raamatullista touhua.

Kerran menimme Venäjälle Aunukseen pitämään avioliittoleiriä. Menomatkalla automme punnittiin Wärtsilän tulliasemalla. Arvelimme, että kyllä meidät varmaan punnitaan tullessakin ja painon pitäisi olla sama kuin mennessä. Kai me jotain tuliaisiakin veimme, kun paluumatkalla keräsimme Laatokan rannalta kiviä, jotta auton paino olisi sama kun tullessa. Puutarhassamme on edelleen kivenmurikoita, joitten kotipaikka on Laatokan rannalla. Vältimme varkaan ja anastajan leiman, kun vakuuttelimme toisillemme, että nämä kivet ovat alun perin kuuluneet suomalaisille. Ja muistuttavathan nuo murikat nyt puutarhassamme meitä isistämme, jotka ovat asuneet rajan toisella puolella ja tehneet evakkomatkan pienin kantamuksin. Sinne rajan taakse jäi paljon arvokkaampaakin tavaraa kuin kivet, kun kiire lähtö tuli sodan jaloista pois.

Kiviä katsellessa muistan usein Inkerin kirkkoa ja muita uskovaisia Venäjän maalla. Kivet muistuttavat.