Leikkikää hyvät ihmiset

Taas minun pitää jakaa elämänviisauksia, mitä Afrikka opettaa. Tyttären FB päivityksessä nimittäin kerrottiin, että hän oli työmatkalla afrikkalaisen nuoren miehen kanssa. Taisi olla korjausmies ammatiltaan. Tytär oli kysynyt mieheltä, mitkä asiat tekevät onnelliseksi. Mies mietti ja vastasi:

– Kun on aikaa pysähtyä ja katsoa auringonlaskua

– Kun voi leikkiä lasten kanssa

– Kun voi auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua.

Tietysti muistin jokailtaiset Afrikan auringonlaskut. Kyllä mekin miehen kanssa varustauduimme iltakävelylle siihen aikaan ja nautimme auringon laskusta Kavangojoen rannalla.

Tuosta leikkimisestä – en kyllä nähnyt koskaan isien leikkivän lasten kanssa, siksi tuntuikin erityisen mukavalta kuulla, että nuori mies piti sitä tavoitteena. Muistui mieleeni vuosia sitten saksimani lehtileike Pohjalaisesta. Siinä luki:  Aikuiset leikkikää enemmän lastenne kanssa. Miksi olette niin vakavia!

Leike kulki usein luentomatkoillani ja hehkutin yleisölle, miten viisaita asioita voimme kuulla lasten suusta. Sitten eräänä päivänä lukiota käyvä tyttäreni sanoi: ”Äiti tiesitkö muuten että tuo lehtikirjoitus oli minun kirjoittamani”. No enpä totisesti tiennyt. Mieltäni vähän kolkutti ajatus, että hän näki minut tuollaisena kaavamaisena aikuisena jolle tekisi hyvää ottaa lelut esille. 

Muistin nuorimmaisemme kysyneen minulta viisi vuotiaana: ”Äiti, osaatko sinä leikkiä?” Vakuutin osaavani . Hän epäili, koska ei muistanut minun leikkineen hänen kanssaan. Se oli totta. Luotin, että hänellä oli neljästä muusta sisaruksesta leikkikaveria riittämiin. Sanoin, että vanhempien lastemme kanssa leikin aikanaan paljonkin. ”Mikset sitten leiki  minun kanssani”. Niin, miksen….Lapsi kaipasi äitiä leikkikaveriksi. Yritän ottaa vahingon takaisin lastenlasten kanssa. Piiloleikkiä on viimeksi leikitty yksivuotiaan kanssa.