Lyhenevä lapsuus
Elämänlangat / Kotimaa tammikuu 2001
Tämän päivän lapsen elämän eräs uhka on lyhenevä lapsuus. Lapsuuden tehtävä on antaa lapselle tukeva perusta aikuiseksi kasvamista varten. Ihminen tarvitsee pitkän kypsymisen tullakseen vahvaksi kestämään elämän vastuun ja paineet Jokainen ikäkausi on tarkoitettu elettäväksi kokonaan, jotta elämän kivijalasta tulisi vahva.
Jos lapsi ei saa rauhassa elää lapsuuttaan, jää hän kehityksessään keskenkasvuiseksi. Vaarana on silloin, ettei hänestä koskaan kasva täysikasvuista, vastuullista aikuista. Jotkut tällaisista aikuisista etsivät jatkuvasti onnellista, huoletonta, mukavaa elämää. Lapsuudessa se osa jäi kesken, kun heillä oli aikanaan kiire nuorten maailmaan.
Vaativa lapsuus
Lyhenevään lapsuuteen yhtenä syynä lienee aikuisten arvomaailma. Lapselle saatetaan kasata harrastuksia, jotta hän ei jäisi mistään kehityksen mahdollisuudesta ulkopuolelle. Lapsen elämä voi jo varhain muotoutua vaativaksi aikataulun ja kellon mukaan kulkevaksi, kehittymistä suorituksia ja edistymistä vaativaksi.
Lasten ja vanhempien yhteisen olemisen ja tekemisen aika jää joskus yllättävän lyhyeksi. Aikuiset haluavat päästä lapsesta vähällä. Heillä omat tärkeät menonsa, joihin lapset eivät mahdu mukaan. Kännykän uskotaan auttavan etäkontaktin pidossa. Kuitenkaan lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ei voi hoitaa etätyönä. Lapsi tarvitsee kasvunsa kaikupohjaksi läsnäolevaa aikuista.
Jokainen lapsi ansaitsee pitkän, turvallisen, kiireettömän lapsuuden, jotta ikäkauteen kuuluville kehitystehtäville jäisi aikaa ja tilaa. Kaikki millä vanhemmat voivat tukea leikkivän ja touhuavan lapsuuden jatkumista, on arvokasta sijoittamista lapsen elämään. Nuorten maailmaan kuuluvia asioita ehtii kokemaan aikanaan murrosiässä. Odottamisella on oma kasvattava tehtävänsä. Jos lapsen elämän sisältönä on nuorten elämään kuuluvat asiat diskoineen meikkeineen ja seurusteluineen, mitä uutta hänellä on odotettavissa isompana.
Aikuisten maailmaan kurottaminen
Aikuiset huomaamattaan rohkaisevat lapsia lyhentämään lapsuuttaan. Monen lapsen elämään on tullut rajoittamaton joukkotiedotuksen käyttö, lasten oman musiikin syrjäyttävä nuorisomusiikki, niukka ja tiukka nuorisomuoti, seksistisen käyttäytymisen, varhaiset seurustelut ja ipana-diskot, jossa hitaitten tanssimisesta vatsa vatsaa vastaan on tullut suosituin ohjelmanumero. Ilmiöt ovat häiritsemässä lapsen omaa kasvun rytmiä ja lyhentämässä hänen lapsuuttaan.
Neil Postman kirjoitti 1980-luvulla kirjan Lyhenevä lapsuus. Hän näki yhdeksi lapsuutta uhkaavaksi tekijäksi joukkotiedotuksen, joka kontrolloimattomasti vyöryttää lasten ulottuville aikuisten sekavan maailman. Kontrolloimaton television ja videon katselu vie tilan lapsuuden leikeiltä ja saattaa lapsen varhain maailmaan, joka ei vielä hänelle kuulu .Lapsella on oikeus elää suojassa ja olla tietämättä kaikesta aikuisten maailmaan liittyvästä.
Lapsen luonnolliselle kehitykselle on ominaista hidas ja herkkä elämän salaisuuksien valloittaminen. Televisio ja video eivät tunne salaisuuksia. Vapaan seksuaalisuuden aalto piti ihanteena avoimuutta, jolloin lasten oli hyvä tietää mahdollisimman paljon, jotta he säästyisivät estoilta omassa seksuaalielämässään Kuvan maailma riistää lapsilta tilan mielikuvitukselta. Nopeasti ja suurin annoksin viestitetty selkoseksi on avannut lapsille seksin maailman, mutta tänään he puhuvat siitä vailla herkkyyttä hyvin raaástikin.
Media on vienyt mennessään nuoruuden herkän seksuaalisuuden heräämisvaiheen. Kun koulunsa aloittaneet pohtivat keskenään suuseksiä, keskeytettyä yhdyntää, aborttia tai rakastelua samaa sukupuolta olevien kanssa, he ovat joutunut kasvokkain ilmiöiden kanssa, joita heillä ei ole edellytyksiä vielä hallita. Kun lapsi tietää kaikki maailman salaisuudet, hänen lapsuutensa on loppu.
Itsenäistyneet lapset
Suomalaiset lapset irtaantuvat kodista ikäkautena, joka ei kehityksellisesti vielä ole kodista ja vanhemmista irtaantumisen aikaa. Lasten elämän painopiste siirtyy kodin ulkopuolelle kavereitten ja harrastusten pariin iässä, jolloin perhe vielä luonnostaan kuuluisi olla lapsen lähin ympäristö ja sosiaalistumisen kenttä. Ilmiö on vieras muissa maissa, siksi ulkomaalaiset ihmettelevätkin suomalaisten hajanaista perhe-elämää.
Perhe-elämästä irtaantuminen voi huomaamatta alkaa jo päivähoitoiässä, jolloin lapset sopivat hoidossa treffejä kavereittensa kanssa. Näin perheen yhteisistä vähistä tunneista vielä osa kuluu kavereitten parissa. Hoitopäivän jälkeen lapsi ei enää tarvitse kavereita eikä harrastuksia kodin ulkopuolella. Tärkeintä hänelle silloin on tavallinen, arkinen kotielämä ja läsnäolevat vanhemmat.
Eräässä tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten ja etelä-eurooppalaisten yksitoistavuotiaitten lasten elämäntuntoja. Yksi tuntemus erotti lapset toisistaan. Suomalaiset yksitoistavuotiaat ilmaisivat kokevansa yksinäisyyttä aika usein tai hyvin usein. Etelä-eurooppalaisille lapsille yksinäisyys oli tuntematon käsite. Meidän lapsemme kaveriensa ja monien harrastustensa keskellä tuntevat itsensä sittenkin yksinäisiksi ja juurettomiksi. Etelä-eurooppalaisten lasten elinpiiriin kuuluu jatkuvasti aikuisia, perheenjäseniä, sukua ja lasten tekemisiin puuttuvia naapureita.
Kun lapset tulevat murrosikään, joka kehityksellisesti merkitsee itsenäistymistä ja irtaantumista vanhemmista, heillä ei olekaan enää mistä irtaantua, koska he ovat jo irtaantuneet kodistaan. Nuorten pitää silloin irrotella, niin että kotia laajempi ympäröivä yhteiskunta huomaisi heidän protestinsa ja pahan olonsa. Päihteet, ilkivalta, koulupinnaus tai vaihtuvat seurustelu- ja seksisuhteet huolettavat aikuisia, koska ne voivat koitua nuoren elämälle monella tavalla vahingoksi.
Ala-asteikä on kasvatuksessa mahdollisuuden aikaa. Se antaa vanhemmille tilaisuuden iloita lapsestaan Se tarjoaa paljon yhteisen tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksia. Lapsi on houkuteltavissa mukaan monenlaisiin yhteisiin asioihin. Ne kaikki hoitavat lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Jos vanhemman ja lapsen välinen suhde on vahva keskilapsuuden aikana, se kestää murrosikäisen kapinan ja rajunkin irtaantumisen
Tänä päivänä on havaittavissa, että lapsuuden lyhentyessä nuoren itsenäistymisaika ja aikuiseksi kasvaminen on hidastunut. Vahvasti yhdessä eletty lapsuus valmistaa lapsen irtaantumaan vanhemmistaan.
Pohditaan yhdessä
Lapsen syyllisyys Jumalan edessä
“Lapsen syyllisyydestä kirjoittaessasi sanoit, että lasta on autettava kokemaan syyllisyys myös Jumalan edessä ja pääsemään sovintoon hänen kanssaan. Miten?”
Kun perheessä eletään uskonelämää, lapsi on todennäköisesti kuullut vanhempien rukoilevan syntejä anteeksi. Lapselle on hyvä selittää jossain vaiheessa, että pahoilla teoillamme rikomme Jumalaa vastaan ja sitä sanomme synniksi.
Iltarukouksessa on hyvä ottaa joskus esille joku konkreettinen paha teko, mikä päivällä on tapahtunut ja sanoa lapselle, että pyydetään sitä Jumalalta anteeksi. Vähitellen lapsi tajuaa, että pahat tekomme murehduttavat Jumalan mielen ja että väärin tekeminen on vakava asia.
Samalla saamme kertoa evankeliumin siitä, että Jumala rakastaa meitä niin paljon, että hän antaa meille anteeksi. Sitä varten Jeesus syntyi ja kuoli, että me voisimme saada syntimme anteeksi. Lapsikin aavistaa, että armo on uskomattoman ihmeellinen ja kallis asia.
Lapselle on myös hyvä kertoa, että Jumala näkee ja tietää meistä kaiken. Häneltä emme voi salata mitään tekoamme, vaikka ihmisiltä voisimmekin. Silti Jumala rakastaa meitä ja odottaa, että tunnustaisimme pahat tekomme hänelle, että hän voisi antaa meille anteeksi. Yllättävän hyvin lapsi tajuaa yksikertaiset raamatun tekstit, jossa anteeksiantamuksesta puhutaan esim 1Joh 1: 7,9.
Kun lasta autetaan pienenä anteeksiannon ja sovinnon kokemiseen Jumalan kanssa, siitä tulee vähitellen osa hänen uskonelämäänsä ja itsenäistä rukouselämää.