Pelottava joulu

”Kammoksun joulun lähenemistä, sillä tiedän, että taas pinnani palaa siitä syystä, että saan tehdä jouluvalmisteluja niin yksin. Kaksikymmentä pettymyksen joulua eikä tästä varmaan tule sen parempi. Miksi emme voisi enemmän tehdä mieheni kanssa yhdessä?”

Pelkäänpä pahoin, että edessä on kahdeskymmenes ensimmäinen pettymyksen joulu, jos odotuksesi ovat edelleen samat kuin kaksikymmentä vuotta tähän asti. Kerrot kadehtivasi pareja, jotka suolaavat joululohta yhdessä, jotka käyvät jouluostoksilla yhdessä, jotka kirjoittavat joulukortit yhdessä.

 Kaikki yhteinen tekeminen on arvokasta, mutta pariskunnat ovat erilaisia. Teillä toimii omanlaisenne työnjako, siitä et tarkemmin kerro, mutta et myöskään moiti miestäsi toimettomaksi ja perhe-elämän vastuita vältteleväksi. Hän vain ei yksinkertaisesti ole kaikissa asioissa sellainen kuin toivoisit oman miehesi olevan. Pettymyksesi nousee pintaan erityisesti jouluna. Yhteinen tekeminen olisi sinulle osa joulun kokonaisuutta.

Mitä jos aloittaisit jouluun valmistautumisen eri tavalla kuin ennen. Voisitte vaikka tehdä yhdessä listan, johon kokoaisitte kaiken, mistä pitää huolehtia ennen joulua. Hämmästyt ehkä, että listalle tulee suurin osa sinun ehdottamiasi asioita. Useimmissa perheissä on niin, että vaimo on se, joka huolehtii enemmän kodin sisäisistä asioista. Jos asia on teillä ollut 20 vuotta näin, älä kuluta energiaasi toivomalla, että se muuttuisi. Tämä on teidän työnjakonne, miehesi todennäköisesti huolehtii joistain muista asioista; autosta, pihatöistä, remonteista, veneestä…

Miettikää miten toteutatte joululistalle tulleet asiat. Osan sinä teet mielelläsi, osa luontuu mieheltäsi. Voit ehdottaa joittenkin juttujen tekemistä yhdessä. Jos se miehestäsi kuulostaa vieraalta, anna olla. Listalla voi olla asioita, jotka ovat vain toiselle tärkeitä. Niissä ehdottaja voi miettiä, miten elintärkeä  esim. joulukorttien lähettäminen, komeroitten siivoaminen tai joululohen suolaaminen on. Jos se on hänelle luovuttamaton jouluun kuuluva asia, hän saa huolehtia sen toteutumista.

Kahdenkymmenen vuoden yhteinen elämä on jo opettanut, mitkä asiat kummallekin on tärkeitä. Toisen muuttaminen on osoittautunut mahdottomaksi. Jäljelle jää viimeinen opeteltava asia eli sopeutuminen siihen miehen ja naisen erilaisuuteen, joka teillä on todellisuus. Sopeutumisen opetteluun on aikaa loppu elämä.