Kipuherkkä lapsi
6-vuotias tyttäremme pelkää voimakkaasti fyysisen kivun kokemista. Esimerkiksi kun hänellä oli tikku jalassa, niin hän ei kolmeen vuorokauteen tikun poiston jälkeen uskaltautunut astumaan kyseisellä jalalla, jos vaikka vielä sattuisi. Myös hampaiden lähtö tuntuu olevan kuin pieni maailmanloppu. Sisaruksilla ei ole vastaavanlaista. Mistä tällainen johtuu? Ja mitä asialle voi tehdä etteivät pelot turhaan hallitsisi nuorta elämää?
Tyttölapsenne on kipuherkkää tyyppiä. Pelkoja opitaan hallitsemaan vain kohtaamalla pelot ja käymällä niitten läpi. Maailman lopulta tuntuva pelko osoittautuukin pienemmäksi toteutuessaan. Hammas lähti ja nyt jo kipu on ohi. Tarpeeksi monta kertaa kun lapsi kohtaa pelkonsa kohteita, hänen järkensä alkaa sanoa, että asiat eivät olekaan niin pahoja kuin hän pelkää.
Aikuisen ei pidä suojella pelkäävää lasta normaaleilta pelon kohtailta, sillä tavalla vain vahvistamme lapsessa uskomusta, että asiat tosiaan ovat ylivoimaisen kamalia. Pelon kesyttäminen ei aluksi ole helppo juttu, koska lapsen pelko on todellista, mutta jokaisen kerran jälkeen pelon kohtaaminen on helpompaa.