Terapian kääntöpuoli

”Olen kolmekymppinen kahden alle kouluikäisen äiti. Aloin seurustella nuorena nykyisen mieheni kanssa. Miesihanteeni oli isäni kaltainen, mutta mieheni on todellisuudessa ihan erilainen. Tulin uskoon kymmenisen vuotta sitten,  äskettäin.

Joku vuosi sitten jouduin kriisiin. Mieheni karttoi minua henkisesti ja seksuaalisesti. Jouduit kriisiin. Aloin oman terapian. Alkoi voimakas itsenäistymiseni. Aloin kapinoimaan ja tiedostamaan omat tarpeeni. Elämätön elämä alkoi janottaa.”

Kuvaat että miehesi on haluton hoitamaan parisuhdetta, pariterapiassakin olette olleet. Sinne miehesi lähtee sinun takiasi. Halusit muuttaa erilleen ja katsoa, muuttuuko mikään. Miehesi torjui ajatuksesi ja ulkopuoliset syyllistivät (olet uskossa, sinulla on kaksi lasta, et voi!!) Kyselet, jatkaako  kulissiavioliittoa vai lähteä uudelle tielle, mistä voi tietää  Jumalan tahdon. Onko koti ja vanhemmat lapselle parempi kuin ero ja paremmin voiva äiti?

Kirjeesi lukemisen jälkeen minulle tuli tavattoman levoton olo. Tarinasi on tavallinen tarina, jollaisia kuulen paljon työssäni. Usein niihin liittyy vielä huokaus: ”Eikö minullakin ole oikeus onneen?” Sitä sinä et suoraan sanonut. Rivien välissä se kyllä oli. Kuvasit, miten paljon voisit  kokea, jos eläisit toisenlaisissa olosuhteissa.

Unelmien järjestäminen

Nythän sinä vasta kriisissä olet. Tarpeesi ja unelmasi liikkuvat vallattomina. Jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus pysähtyä unelmoimaan siitä, mitä elämässä nyt ei ole. Unelmille on tyypillistä, että ne rakentuvat unelmaperustalle eli perusta ei sisällä tarpeeksi realiteetteja. Unelmissa ei ole huomioitu elämän rajallisuutta, vajavaisuutta. Unelmiin ei kuulu kärsimyksen  mahdollisuus.

Jokaisen elämässä on rajat. Sinulla on tietyt vapausasteet, joitten puitteissa voit rakentaa elämääsi, joitten puitteissa kasvaa, Sinä olet sitoutunut tahtomaan rakastamista myötä ja vastoinkäymisissä. Nyt  elätte vastamäen puoliskoa. Sinä olet myös sitoutunut antamaan kodin kahdelle lapsellesi. Nämä ovat alueita, joista olet luvannut ottaa vastuun.

Terapia on ollut sinulle merkityksellistä. Olet tasapainoisempi itsesi suhteen kuin koskaan. Nautit naisellisuudestasi ja itsetuntosi on vahvistunut paljon. Haluat kasvaa äitinä ja kristittynä ja kokea vastavuoroisen parisuhteen.. Tällä hetkellä kuitenkin ajattelet, että tämä kaikki voi tapahtua avioeron myötä. Unohdat, että ero käynnistää uudet prosessit ja sitoo voimia tavalla , jota et vielä tiedä.

Voisitko tai voisitteko terapiassa asettaa kasvullesi raamit. Haluat kasvaa pystyäksesi elämään äitinä ja puolisona niissä olosuhteissa, joissa elät. Puolisosi on omanlaisensa, ei isäsi kaltainen. Siitäkin  unelmasta luopuminen vaatii kipunsa. Joskus terapiassa asetetaan tavoitteeksi yksilöitymisen vahvistuminen, mutta unohdetaan se verkosto, jossa ihminen elää. Silloin tavoitteet eivät ole realistisia.

Elämä tässä ja nyt

Sanot, että elät miehesi kanssa vain lastesi takia ja Jumalan pelosta. Voisitko sanoa saman sisällön toisilla sanoilla, myönteisemmin. Lauseesi sisältää totuuden raameista, joihin sinun on vaikea tällä hetkellä suostua, koska toivot hartaasti, että Jumala olisi suunnitellut sinulle jonkun toisen tien.

Ehkä loukkaannut jyrkkyyteeni. Puhun näin, koska tiedän, että puolet eronneista katuu eroaan. Eroa ei pitäisi koskaan pitää ratkaisuna omassa henkilökohtaisessa kasvukriisissä. Kriisi on yksi vaihe elämässä. Yhden perheenjäsenen kriisi koskettaa koko perhettä, mutta se on myös kasvun mahdollisuus muille. Jopa lapsille se viestittää, että elämässä  tulee vaikeita asioita, masennusta, sairautta, pettymyksiä, mutta ne voidaan kohdata ja niistä voi selvitä

Kirjeesi ei kerro mitään sellaisia syitä erolle, jotka antaisivat ymmärtää, että avioliiton jatkuminen olisi vahingollista lapsille (kuvaat miestäsi lapsirakkaaksi) tai että miehesi veisi sinulta ihmisarvon fyysisesti tai henkisesti. Muitten silmissä hän on rehellinen, ahkera, raitis ja kunnollinen mies.

Arvostan miestäsi, että hän tuli pariterapiaan sinun takiasi. Sehän kertoo välittämisestä. Asetitko pariterapiaan sellaisia muutostavoitteita, jotka eivät voi toteutua teidän suhteessanne. Mitä jos pikemminkin selvittäisitte, miten voidaan rakentaa mahdollisimman hyvä avioliitto niistä aineksista, jotka nyt omistatte. Siinä olet sinä sellaisena kuin olet ja miehesi omanlaisenaan ja teidän tehtävänne on elää omaa ainutlaatuista parisuhdettanne iloineen ja kipuineen

Jumala on elämässänne mukana. Hän antakoon sinulle vahvan tietoisuuden siitä, että hän on läsnä myös sinun kriisissäsi, tämän hetken pimeässä laaksossa. Kivulloisen kasvun tielläkin voit saada voimaa  luottamuksesta, että olet oikealla tiellä. Hän antakoon sinulle halun ja voiman kulkea oikeaa tiet.