En ikävöi lapsiani

”Pari vanhinta lapsistamme on lähtenyt opiskelemaan. Olen ollut iloinen, että he saivat opiskelupaikan ja asunnon ja viihtyvät kouluissaan. Yhtä asiaa vaan ihmettelen. Kun muut äidit ja isätkin kertovat maailmalle lähteneistä lapsistaan, he kuvaavat sietämätöntä ikävää, mitä he tuntevat. Minä en ollenkaan tunnista sellaisia tunteita ja mietinkin välillä itsekseni, olenko huono äiti, kun olen ihan hyvilläni, että he ovat poissa.”

Olen kanssasi iloinen, että lapsesi ovat kyenneet lentämään pesästään pois. Siivet ovat kantaneet. He ovat luottaneet itseensä ja omaan selviämiseensä. lapsuudessa annetut eväät ovat olleet riittäviä.

Vanhempana olet aktiivisimman osan vanhemman tehtävästä tehnyt. Olet elänyt lastesi kanssa ja varustanut heitä elämää varten. Nyt se vaihe on ohi sekä lastesi elämässä että sinun omassa elämässäsi. On luonnollisen elämänkulun mukaista, että et jää kiinni edelliseen vaiheeseen ja kaihoilemaan sitä, vaan elät mukana uudessa vaiheessa.

Vanhemmat, jotka ovat aikanaan olleet vanhempia lapsilleen, eläneet heidän kanssaan kuunnellen heitä ja heidän tarpeitaan, osaavat myös luopua lapsistaan kun on sen aika. He elävät täysillä jokaisen vaiheen. heidän ei tarvitse ikävöidä lasten perään.

Jos taas vanhempien elämänvoimasta kului muissa asioissa, kun lapset olivat pieniä, heidät yllättää lasten aikuistuminen ja muutto kotoa. Lapsuus menikin liian äkkiä. Paljon hyviä aikeita jäi toteuttamatta. Muut haasteet menivät lasten edelle. Lasten lähtiessä maailmalle vanhemmat valtaa hätä. Kaikki tuntuu olevan kesken eikä lapsilla ole aikaa odottaa, että vanhemmat ehtisivät tehdä keskenjääneet tehtävänsä. Monesti lasten perään ikävöiminen sisältää katumusta ja syyllisyyttä. Vanhemmat haluaisivat elää vielä jotain uudelleen yhdessä lastensa kanssa.

Et siis ole millään tavalla epänormaali, jos et ikävöi lastesi perään. Nyt on lasten aika elää omaa elämäänsä ja sinä annat tilaa sille. Sinä olet vapauttamassa myös heitä syyllisyydestä ja mielipahasta, että äidillä ja isällä on ikävä ja paha olla , kun lapset ovat lähteneet.

Joku on sanonut, että yksi tasapainoisen perheen tuntomerkki on se, että lapset voivat irtaantua kodistaan ilman syyllisyyttä.. Teillä on todennäköisesti käynyt näin.

Ihmettelit myös joittenkin tuttaviesi päivittäisiä soittoja aikuisille lapsilleen. Ne ovat merkki siitä, että yhteinen elämä jatkuu, vaikka aikuistuneet lapset ovat jo oman itsenäisen elämän vaiheessa.

Muistan itse suuren kiusauksen tunkeutua opiskelemaan lähteneen nuoren maailmaan. Hänen lähtönsä myötä aktivoitui oman opiskeluaikani muistot. Kiusaus oli suuri soitella päivittäin ja kysellä yhtä ja toista. Kysyin silloin nuoreltani neuvoa, kuinka usein hän toivoisi kotoa soittoa.. Oli hauska huomata, että hänen arvionsa kohtuullisesta soittotiheydestä oli sama kuin itse ajattelin: kerran viikossa.

Kaikella on aikansa. Aika on elää yhdessä lapsen kanssa ja aika on päästää irti. Aika on asetella askeleensa lapsiperheen elämän tahtiin ja aika löytää pienentyneen perheen oma rytmi.

Iloitset selvästi lastesi varttumisesta. Iloitset hiljentyneestä kodista ja pienentyneistä ruokalaskuista. Kun sinä olet elämääsi tyytyväinen, voivat lapsesikin olla sitä. Heidän ei tarvitse kantaa murhetta äidin ja isän selviämisestä. Heidänkin voimansa vapautuvat elämään omaa  Ja sinäkin saat muotoilla elämäsi uuden näköiseksi ja tähän hetkeen sopivaksi.