Tottelemisen alkeiskoulu (2–4 v)
Elämänlangat / Kotimaa huhtikuu 2003
Lapsen tottelemisen oppimisen herkkyyskausi ajoittuu 2-3 ikävuoden tienoille.
Kun lapsi oppii ottamaan vastaan hänen ulkopuoleltaan tulevia käskyjä, ohjeita ja kieltoja ja noudattamaan niitä, hän saa käyttöönsä uudet hermoradat. Totteleminen aktivoi sen hermoston osan, jota lapsi tarvitsee käskiessään ja kieltäessään itseään.
Itsemääräämisen kyky eli itsehillintä ja itsehallinta ovat taitoja, jota tarvitsemme koko elämämme ajan
Tottelemisen koulunportaat
Tottelemista opetellaan pienissä jokapäiväisen elämän tilanteissa. Annamme lapselle tehtäviä joista hänen pitää huolehtia: ”Vie lautanen tiskikoneeseen” ,”Pese nyt hampaat”, ”Älä ota lelua toisen kädestä”.
Aina lapsi ei halua tehdä, mitä aikuinen pyytää. Silloin vanhemman tehtävä on auttaa häntä hallitsemaan tahtonsa eli tottelemaan. Käsky kannattaa toistaa vain kerran. Jos suostut jankuttamaan, lapsi ei opi erottamaan merkityksellistä puhetta muusta puheesta. Lapsi oppii silloin odottamaan joka kerta, voisiko nyt päästä pälkähästä, jos viivyttelisi tarpeeksi kauan.
Jos lapsi ei kehotusta tottele, menemme hänen luokseen ja teemme yhdessä hänen kanssaan sen, mitä lapsen piti tehdä. Panemme esimerkiksi lautasen lapsen käteen ja viemme sen yhdessä tiskikoneeseen.
Älä tee lapsen puolesta. Silloin lapsi oppi ajattelemaan, että vanhempaa ei tarvitse totella, koska vanhempi kuitenkin lopulta itse tekee sen, mitä käskee lapsen tehdä. Yhdessä tekemällä annamme lapselle tunteen, että homman hoitaminen on hänen juttunsa.
Tehokkaat käskyt
Ole varma ja tarkoita todella sitä mitä sanot. Älä anna käskyä, jota et ole tarkoittanut toteltavaksi. Etukäteen on syytä harkita, mitä kiellämme ja mitä käskemme. Meillä on samanaikaisesti oltava voimavarat huolehtia, että käskyä totellaan.
Älä esitä käskyä kysymyksen tai ehdotuksen muodossa. Viime vuosina on vanhempien puhetapaan jostain hiipinyt kysymysmuoto silloin, kun pitäisi käskeä ”Lähdetäänkö nyt hoidosta kotiin?”, ”Kävisitkö nyt nukkumaan?” ”Et viitsisi kiusata pienempää!” Nuo kysymykset liittyvät asioihin, joista lapsi ei voi päättää,. Niissä aikuisen on päätettävä ja huolehdittava, että lapsi toimii niin kuin tilanteessa on toimittava. Lapsilta ei kysytä, mitä he haluavat tehdä. Heidän on opittava, mitä heidän pitää tehdä.
Lapsen rajallinen muisti ei talleta montaa asiaa yhtä aikaa. Jos tehtävä, jonka haluat lapsen tekevän, on monimutkainen, jaa se pienempiin osiin ja anna vain yksi ohje kerrallaan. Tottelemaan opettelemisen vaiheessa on aikuisen samanaikaisesti seurattava, että lapsi alkaa toimia pyynnön suuntaisesti.
Häiriöt pois
Varmista että lapsi kiinnittää huomionsa sinuun, kun annat käskyn. Älä huutele lapselle kehotuksia toisesta huoneesta. Valikoiva kuulo alkaa toimia siinä paikassa. Älä myöskään huutele käskyä leikkiville lapsille, vaan mene heidän luokseen ja pysäytä leikki ja puhu vasta sitten. Vähennä häiritseviä tekijöitä ennen käskyn antamista. Lapsi ei kuuntele, jos jotain hauskempaa on tapahtumassa..
Joskus on tarpeen pyytää lasta toistamaan, mitä vanhempi on sanonut. Armeijasta tuttu tapa toimii myös siviilissä. Toistettaessa sanottu painuu syvempiin aivokerroksiin ja saa todennäköisemmin toimintaa aikaan. Se on erityisen tarpeen silloin, kun emme ole varmoja onko lapsi kuullut tai ymmärtänyt käskyn..
Viimeinen varoitus
Joskus käy niin, että olemme antaneet käskyn tai kiellon, toistaneetkin sen, mutta mitään ei ala tapahtua. Näyttää siltä, että lapsi ei aiokaan totella. Hän saattaa käyttäytyä uhmakkaasti. Jos edelleen ajattelemme, että vaatimuksemme on kohtuullinen, silloin on paikallaan antaa viimeinen varoitus. Annamme lapselle vielä vaihtoehdon. ”Nyt rauhoitut tässä ruokapöydässä tai saat poistua ilman ruokaa”, ” Jos et kerää tavaroita lattialta, kasaan ne roskasäkkiin ja vien vintille/kirpputorille”, ”Jos et nyt sulje tietokonetta, kone saa olla lomalla kaksi päivää”
Kyseessä ei ole uhkaus, sillä tehtävämme on toteuttaa, mitä sanomme, jos lapsi ei muuta käytöstään. Viimeisen varotuksen on oltava toteuttamiskelpoinen ja meidän on myös varattava voimat sen toteuttamiseen.
Viimeinen varoitus antaa lapselle vielä valinnan mahdollisuuden. Hän voi totella tai valita tottelemattomuuden ja sen seuraukset. Kun lapsi muutaman kerran on kokeillut, ovatko vanhemmat tosissaan uhkavaatimuksensa kanssa, hän huomaa, että tottelemalla pääsee sittenkin helpommalla. Jos lapsi ei joudu vastuuseen tottelemattomuudestaan, vahvistuu hänen tottelemattomuutensa. Hän ainakin yrittää joka kerta kokeilla, olisiko tänään se kerta, jolloin ei tarvitse totella.
Pohditaan yhdessä-palsta
”Uuvuttavinta lasten kanssa on se, että he eivät tottele. välillä tekee mieli heittää hanskat tiskiin. Mikä neuvoksi?”
Jokaisessa perheessä lienee joskus tuttu tilanne, että lapset eivät tottele. Vanhemman puhe kaikuu kuuroille korville. Itse olen noissa tilanteissa pysähtynyt miettimään, mitä on päässyt tapahtumaan, kun lapsi ei tottele. Useimmiten olen joutunut huomaamaan, että olemme eläneet kiireisiä päiviä. Perheenjäsenet ovat menneet ja tulleet kohtaamatta. Lapset eivät ole saaneet tankkausta tunneakulleen. Suhteiden etääntyminen on syönyt tottelemisen edellytyksiä
Lapsen ja vanhemman välinen suhde vahvistuu keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Suhde on tottelemisen edellytys. Pohjimmiltaan lapsi haluaa olla mieliksi vanhemmalle, jota hän rakastaa ja jonka kanssa hänellä on hyvät välit. Tämä on periaatteessa totta silloinkin, kun lapsi mukavuudenhalusta viivyttelee tottelemista tai koettelee, selviäisikö tänään tottelematta.
Kun lapsi muuttuu kovakorvaiseksi, kurinpalautus ei ala perinteisistä keinoista; kiristyksestä, uhkailemisesta tai lahjonnasta eikä edes siitä, että huudamme entistä lujemmin.
Tottelemattomaksi muuttuneen lapsen kohdalla meidän on mietittävä, miten vahvistan suhdetta häneen. Suhde vahvistuu yksinkertaisista asioista. Se vaatii vauhdin hiljentämistä ja pysähtymistä. Aloitetaan lapsen katseen kohtaamisesta, silmiin katsomisesta, lisätään syliä ja muuta kosketuskontaktia, puhutaan lapselle, kysytään häneltä. Viivytään lapsen kanssa. Mitä pienempi lapsi on, sitä herkemmin suhde häiriintyy, mutta sitä vähemmällä ponnistuksella se taas saadaan tasapainoon