Sopimuksia tekemään
”Monen seurusteluvuoden jälkeen muutti yksinhuoltajaäiti lasten kanssa luokseni asumaan. Poikamieskotini muuttui perheasunnoksi. Kaikki oli hyvin kunnes kysyin, voisimmeko maksaa menoja puoliksi; TV, vakuutukset, sähkö, vuokra, ja muut pakolliset. Autoni on myös hänen käytössään .ja minä maksan siihen liittyvät kustannukset. Tämän ehdotuksen jälkeen aina kun tulee laskuja, hän kysy, paljonko pitää taas pulittaa. Tuntuu pahalta. En tiedä, kuka hänen menonsa maksoi kun hän asui yksin.”
Toivot, että kertomuksesi voisi olla opiksi muille. Itseäsikin harmittaa, että et keskustellut yhteiselämän pelisääntöjä ennakkoon selviksi.
Elämässäsi tapahtui iso muutos, kun naisystäväsi muutti lapsineen kotiisi. Puhut poikamieskodista, joten ymmärsin, että et ole aikaisemmin elänyt lapsiperheen elämää. Jo se yksinään on iso muutos, koska lasten tarpeitten kuuleminen pakottaa monesti panemaan aikuisten tarpeet sivuun. Seurustellessa tuokaan asia ei tullut ehkä yhtä konkreettisesti esiin.
Naisystäväsi on lastesi äiti ja hänen ensisijainen tehtävänsä on olla vanhempana lapsilleen ja vasta sen jälkeen tulee kumppanuus sinun kanssasi.
En usko, että vieläkään on liian myöhäistä keskustella yhteiselämänne säännöistä. Kerro kumppanillesi, että sinä pahoitat mielesi aina kun hän vastahakoisesti osallistuu yhteisiin talouden kustannuksiin. Kerro myös olleesi ajattelematon, kun et ajoissa ennen yhteen muuttamista ottanut puheeksi yhdessä ratkottavia asioita. Selviin konkreettisiin asioihin on olemassa ratkaisut, kun ne selvinä asioina otetaan pohdittaviksi.
Kuvaat, että teillä meni kaikki siihen asti hyvin kunnes tuli nämä laskuasiat esiin. Siis teillä on mahdollista löytää takaisin laduille, joissa vallitsee yhteisymmärrys, kunhan saatte reilusti käsiteltyä hiertävät asiat. Nyt niitten käsittely on vihjailujen ja naljailun tasolla. Suhteenne mahdollisuuksia ei kannata pilata epäsuorilla vihjailuilla tai mielessä hautomisella.
Avoimuus ja asioitten selvittäminen on aina yhteiselämän onnistumisen edellytys.