Pojan korvarenkaat
“Olemme mielestämme jokseenkin suvaitsevainen perhe lapsien tarpeita kohtaan. Nyt meillä on kuitenkin hiertänyt jonkin aikaa erimielisyys 12-vuotiaan pojan korvarenkaasta. Isä on siinä tosi jyrkkä. Hänelle on kauhistus ajatella että hänen poikansa panisi korvarenkaan. Mitä muut kylän uskovaiset ajattelisivat. En minäkään pojan toiveesta ole ihastunut, mutta minulle se ei ole niin iso kysymys kuin isälle. Tärkeämpää mielestäni on, että välimme pysyvät avoimina.“
Mikähän isää kauhistuttaa pojan korvarenkaassa.? Kysypä sitä häneltä. Joku näkee poikansa korviksessa ensimmäiset uhkat homoseksuaaliseen suuntaan. Toiset taas katselevat asiaa oman historiansa näkökulmasta. Jos isä olisi omassa lapsuudessaan pannut korviksen, se olisi ollut kummallisuus vailla vertaa. Siihen aikaan kamppailtiin uskovissa perheissä tyttöjen korvarenkaiden sopivaisuuden kanssa.
Poikanne on ehkä kertonut, miksi hänelle olisi tärkeä saada korvarengas. Aavistelen hänen hakevan sillä porukan hyväksymistä. Monet uskovien kotien lapset tuntevat oman erilaisuutensa. He eivät voi olla täysin sydämin mukana kaikessa menossa muitten ikätovereittensa kanssa. Sisimmässään he tietävät jotkut jutut vääräksi.
Lapsella on tarve tulla hyväksytyksi kaveriporukassa. Korvarengas voi edustaa pojallenne porukkaan kuulumista. Korvis suhteellisen pieni ulkoinen asia. Vakavampi asia esim. se, että hänen olisi lunastettava paikkansa vaikkapa alkoholia käyttämällä. Monilla pojilla korvarengas vaihe on lyhyt. Jos siitä ei tehdä isoa numeroa, korvis on aikanaan tehnyt tehtävänsä ja siirtyy historian kuviin.
Tietenkään lapsille ei tarvitse antaa korvislupaa heti ensimmäisellä pyytämisellä. Hänenkin kannattaa miettiä asiaa. Joskus joku välttämättömältä näyttävä asia ei olekaan välttämätön, kun sitä katselee muutaman kuukauden kuluttua. Voitte pyytää poikaanne miettimään asiaa vaikkapa kolme kuukautta ja jos hän haluaa korvarengasta yhtä kovasti, sitten laittakoon. Ihan sama harkinta-aika voi olla pienillä tytöilläkin. Toiveitten toteutumista on hyvä oppia odottamaan
Isoin ongelma on teillä vanhemmilla ja etenkin isällä. Kolmen kuukauden aikana hänkin jo alkaa tottua ajatukseen erinäköisestä pojan korvasta. Teidän on kuitenkin sanottava itsellenne, että poikanne on edelleen sama 12-vuotias kuin ennen korvarengasta.
Pyrkikää keskenänne te vanhemmat löytämään yksimielisyys. Se vaatii aikaa ja toinen toisenne kuuntelemista. Miehesikin jyrkkyydellä on oma taustansa. Tehtäväsi on kuunnella häntä ja ymmärtää, vaikka oletkin eri mieltä. Kun hän on purkanut mielipiteensä, häneen tulee tilaa aikanaan kuunnella sinunkin erilaista näkemystäsi. Lopulta te alatte lähenemään toisianne.
Jyrkkä kieltäminen johtaisi kuten aavistat välien etääntymiseen ja ehkä uhmaan. Se on liian iso hinta yhdestä korvarenkaasta. Joudutte sanomaan murrosikää lähestyvälle pojallenne vielä monta kertaa EI, siksi on hyvä sanoa kyllä sellaisiin asioihin, jotka ovat ulkoisia, pinnallisia juttuja.
Emme uskovina vanhempina voi tuoda lapsellemme niitä ulkoisen käyttäytymisen normeja, jotka säätelivät meidän lapsuuttamme ja nuoruuttamme. He ovat aikansa lapsia. Kuitenkin yksi on luovuttamaton kautta aikojen. Se on Raamatun neuvossa: “Yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee“ Tehtävämme on auttaa siinä lapsiamme.