Maailman keskelle
Tyttäremme, kiltti uskovainen, suojatussa ilmapiirissä kasvanut (13v.), kertoi uudesta koulustaan. Luokassa on niin levotonta, ettei siellä pysty opiskelemaan, opettajat eivät yritäkään pitää järjestystä. Tietysti voi ajatella, että tämä on alkua, vasta yläasteelle tulleet kokeilevat rajojaan. Mietimme koulun vaihtamista, mutta onko se oikea tapa, paeta ongelmia?
Kaverit ovat innostuneita Pottereista, Witch-lehdestä, Salatuista elämistä joita tyttömme ei harrasta. Hän on lukenut Donkkia ja leikkinyt vielä 2v. nuoremman ystävänsä kanssa. Hän oli kuitenkin rohkeasti kertonut kavereille, ettei hän harrasta näitä juttuja. Mietin soitanko rehtorille tai luokanvalvojalle vai odotanko vanhempien iltoja?
Uskon, että yksikin voi vaikuttaa, jos on Jumalan asialla.
Lapsellanne on ollut kaksi isoa muutosta. Muutto uudelle paikkakunnalle ja uuteen kouluun. Ylä-asteen elämäntapa näyttää kovin erilaiselta kuin oman entisen ala-asteen. Ylä-asteella lasten koulumotivaatio on alhaisimmillaan.
Työrauha-asia on hyvä ottaa rehtorin kanssa puheeksi ja samoin vanhempainillassa. Opettajat ovat kovin erilaisia. Ehkä joillain tunneilla työrauha on parempi.
Tyttärenne on ihailtavan rohkea, kertoessaan uusille kavereilleen, että hänen kiinnostuksen kohteensa eroavat muitten kiinnostuksista. Monet pelkäävät kiusatuksi tulemista niin paljon, että nimenomaan ylä-asteikäisinä vaikenevat omasta vakaumuksestaan.
Toivottavasti tyttärenne pitää yhteyttä uskoviin kavereihinsa ja löytää uusia uudelta paikkakunnalta tai lasten tai nuorten tapahtumista. Näin hänen ei tarvitse jäädä yksin, vaikka ympäristö vaihtuukin.