Sietääkö vaiko puuttua?

”Käytöstavat näyttävät hukkuneen murrosiän myllerrykseen. 14-vuotias tyttäreni käyttää suuttuessaan rajua kieltä, nimittelee ja kiroilee, ovetkin paukkuvat niin että koko talo tärisee. Välillä suutun tosissani ja kiellän napakasti moisen käyttäytymisen, välillä taas kokeilen toisenlaista strategiaa: Odotan myrskyn laantumista ja annan mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Kuinka paljon murrosikäiseltä voi sietää huonoa käytöstä ja milloin ja miten siihen on viisautta puuttua? Tuntuu siltä, että jos joka hetki puuttuu, niin kommunikointi on helposti pelkkää moitetta ja ojentamista.

Olet toiminut niin kuin vastuullinen vanhempi toimii. Lapsesi tietää, millaista käytöstä perheessänne suvaitaan. Välistä hän osoittaa kapinaansa ja protestiaan kaikkein ärsyttävimmällä tavalla, että se tehoaisi vanhempiin. Silloin on viisasta olla suuttumatta ja puuttumatta. Oman kiukkunsa kanssa voisi siirtyä vaikka toiseen huoneeseen.

Jonain tyynenä hetkenä voi lapselle kertoa, miten hänen käytöksensä loukkaa, ettei hän ala ajattelemaan, että reagoimattomuutemme tarkoittaa sitä, että siedämme ja hyväksymme mitä vain.

Kun emme jatkuvasti puutu ylilyönteihin, säilyy puheellamme teho, kun jossain kohtuuttomaksi menevässä tilanteessa puutumme lujasti nuoren käytökseen.