Lapseni kiusaa

”Lapseni kiusaa. Tuntuu kurjalta ilmaista se ääneen, mutta voimmeko mevanhemmat tehdä mitä, että hän pääsisi tavastaan?”

Milloin lapsenne ei kiusaannut? Mitä hänen elämässään oli silloinerilaista? Mitä perheen elämässä oli toisin? Onko koulussa, luokassa,tovereissa tai opettajassa tapahtunut muutoksia? Tästä pohdinnasta voidaan löytää ratkaisuja lapsen auttamiseksi.

Olipa kiusaamisen tausta mikä tahansa, lapselle on tehtävä selväksi, ettävanhemmat eivät hyväksy kiusaamista ja tulevat puuttumaan joka kerta kun kuulevat sellaisesta. Lasta on ohjattava oikeanlaiseen kaveruuteen. Häntä autetaan löytämään rakentavia keinoja olla yhdessä toisten kanssa. Vanhemmat voivat aktiivisemmin osallistua lapsen harrastuksiin ja kutsua kavereita jonkin yhteisen tekemisen pariin.

Lapsen kanssa suunnitellaan, mitä seuraa, ellei kiusaaminen lopu tai alkaauudelleen. Sääntöjen rikkomisesta sovitaan etukäteen asianmukainen rangaistus. Lapset ovat hyviä keksimään itse seuraamuksia. Tehokkain rangaistus on etuoikeuden menetys.

Kiusaaja tarvitsee huolenpitoa ja huomiota muillakin elämän alueilla.Vanhempi voi omistautua muutaman viikon tai kuukauden ajaksi lapselleen. Hän kuulostelee, mitä yhteistä lapsi haluaisi tehdä vanhemman kanssa. Nyt on ehkä aika toteuttaa yhteinen retki tai matka, pelata niitä pelejä, joita lapsi on kauan toivonut, jutella, saunoa, uida, juosta, käydä elokuvissa, kirjastossa, kirkossa, jalkapallomatsissa tai vanhojen autojen museossa. Kun lapsi tuntee olevansa tärkeä vanhemmilleen, hänen sisällään oleva paha olo sulaa. Vanhempien välittämisen kokemisen synnyttää hänessä myönteisiä tunteita eikä hänen enää tarvitse kiusata.

Te olette jo hyvässä alussa, kun mietitte, mitä voisitte lapsenne hyväksi tehdä.